Sivut

perjantai 23. syyskuuta 2016

Perse

Jokaselle on varmaan joskus tullut ns "ahaa"-kokemus. Eilen illalla taas jäin pähkäilemään mun nostotekniikoita, vahvuuksia ja heikkouksia. Katsoin vanhoja kuvaamiani videoita treeneistä ja viime vuoden kisoista. Sitten se välähti mieleen. PAKARA! Tää nyt tais olla kylläkin enemmän "perse"-kokemus.

Vaikka viime viikolla treenattuja pakaroitani kehuin, ne sattuu olemaan mun yks heikkouksista. Selkä ja takareidet ns. dominoi eli on vallitsevia lihaksia mulla ja ne on kehittyny, vaikka hauista vääntäs. No ei nyt ihan, mutta ne selkeästi aktivoituu mulla luonnollisemmin ja paremmin kuin pakarat ja etureidet. Tämä johtaa siihen, että rasitus pakaroilta siirtyy takareisille ja selkälihaksille, kun keho pyrkii tekemään työtä mahdollisimman tehokkaasti.

Maastavedossa tän huomaa, kun rasitusta jatketaan niin kauan, että selkä alkaa väsymään. Lantio jää huonoon asentoon, vedon olleessa polven yläpuolella ja kun selkälihakset ei jaksa enää kompensoida heikkoa kohtaa pakarassa, tulee mulle vedossa ns. kuollut kohta, jossa voimaa ei yhtäkkiä olekaan. Vaikka tuo loppuveto on mun vahvin kohta ollut vedossa, selän väsähtäessä siitä tuleekin heikoin, kun pakara ei ole toimittamassa tehtäväänsä eli työntämässä lantiota eteen.

Mutta tästä viisaampana täytyy ruveta harrastamaan tätä naisten rakastamaa "bootybuildingia". Täytyy rakentaa ensin hyvä hermotus lihaksille eristämällä niitä ja kohdistamalla rasitusta sinne nimenomaan, jotta lihas osaa sitten aktivoitua oikeassa paikassa ja voimantuotto olis optimaalinen koko takaosaston tehdessä töitä. Pikkuhiljaa töitä ja heikkouksista vahvuuksia tehden edetään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti