Pienellä paikkakunnalla treenaaminen

Pienillä paikkakunnilla monet asiat on eri tavalla kuin hieman suuremmissa kaupungeissa. Myös salit ja siellä treenaavat ihmiset ovat erilaisia, kun ihmisiä ja tilaa on vähemmän. Pienen ikäni olen Viitasaarella käynyt salilla, joten tiedän mistä puhun, kun kerron minkälaista on treenata pienellä paikkakunnalla. Tällaisella perseen kokoisella läntillä kaikki jo valmiiksi tuntevat toisensa ja salilla kävijät tuntevat vielä paremmin. Jokainen varmasti tunnistaa minutkin jo pelkästään hien hajun perusteella.

Tilan pienuudella on myös muita vaikutuksia. Salilla ei tarvitse olla kuin kaksi ihmistä, että täytyy jonottaa laitteisiin tai vuorottelemaan. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minä penkkaan tynkäkäsilläni jonkun parimetrisen kanssa samalla penkillä. Tulee apuliikkeet siinä ohessa, kun veivaa telinekorkeuksia kakkosesta kutoseen ja tangossa on toista sataa kiloa romua. Viitasaaren salilla homma viedään ihan omiin ulottuvuuksiin, kun on kolme penkkiä ja kuus eri kokosta jätkää penkkaa yhellä penkillä.

Paras asia pienen paikkakunnan saleissa on se, että usein saa treenata aivan yksin, kunhan ei mene missään nimessä aamulla. Kahdeksan aikoihin, jos eksyy salille, siellä on mummojen satujumppakerho pystyssä. Ei hirveästi motivoi katsoa mummojen zumbaamista Matin ja Tepon tahtiin. Säälin iltavuorossa työskenteleviä. Yksin treenaamisessa on kuitenkin varjopuolensa, jos ei ole yhtä itsetuhoinen kuin minä ja ota ykkösiä ilman varmistajia. Varmistajan saaminen on tosiaan hieman hankalaa, kun salilla ei ole muita. Toisaalta kuolemanvaara motivoi kummasti ja kaiken kruunaa treenin lopuksi peilin edessä posettelu kaikessa rauhassa.

Pienille paikkakunnille kuuluvat aina kaikkien tuntemat henkilöt, jotka ovat pääseet ihmisten suosioon kummallisilla tavoillaan. Pienen paikkakunnan sali ei ole yhtään poikkeus vaan siellä näitä "kylähulluja" pääsee näkemään vielä useammin. He ovat salin tunnistettavampia ja legendaarismipia treenaajia, joiden läsnäolon huomaa lähes väkisin. Yksi esimerkki itseni lisäksi on meidän salin lankkupenkkimies. Kyseisen herran marssiessa salille jokainen tietää kaivaa salin nurkasta kakkosnelosen pätkän valmiiksi. Sitten kun kutsu käy ei vaihtoehtoja ole.

En tiedä muiden kuntien saleista, mutta Viitasaarella sali on lähes täydellinen aikakone 90- luvulle. Kun ovesta astuu sisään, ensimmäisenä näkee ajan kuluttamat laitteet ja kiekot. Täytyy kuitenkin muistaa, että todellinen kauneus on sisällä, koska vanhat laitteet toimivat kuin junan vessa. Kiekotkin ovat jo valmiiksi sen näköisiä, että niitä ei tarvitse sääliä yhtään. Voi siis aivan huoletta treenata miettimättä, että hajoavatko laitteet. Voisi sanoa, että laitteet ja kiekot on juuri sisäänajettu ja ovat nyt parhaassa käyttöiässä.

Pienellä salilla treenaamista ei voita mikään. Halpa hinta ja toimivat laitteet sekä tutut salillakävijät luovat kokonaisuuden jota ei voita mikään. Saa aivan rauhassa treenata hyvässä seurassa. Ja tänään muutenei tule uutta treenipäivyriä, mutta matkan jälkeen on tulossa lomakooste ja treenipäivyri samalla. Mutta nyt kohti Espanjaa.

Viikon parhaat uutiset!

Nyt on ihan mahdottoman hyviä uutisia koskien blogia ja sen tulevaisuutta. Sain tässä lähiaikoina facessa vinkin, että Hikipanta hakee uusia bloggaajia sivustolleen ja ajattelin huvikseni kokeilla, jos sattuisi käymään säkä. No tiistaina tuli sitten positiivinen tieto, että mut on valittu sivustolle uudeksi kirjoittajaksi ja, että voisin aloittaa julkaisemaan tekstejä siellä.. Nyt pitäis vaan profiilikuvia enää napsia sinne.

Lisää aika paljon motivaatiota kirjoittaa ja avaa mahdollisuuden tavoittaa suurempi yleisö, kun saa tällaisen tilaisuuden. Voin melkein jo luvata, että tulen kirjoittamaan vielä aktiivisemmin ja
panostamaan laatuun sekä ulkoasuun enemmän. Parhaassa tapauksessa tästä alkaa nyt uusi ura aukeamaan mulle, kunhan homma saa eka tuulta purjeisiinsa.

Ja vielä toinenkin iloinen asia on tapahtumassa tässä lähiaikoina. Nyt lauantaina lähden Espanjaan parin viikon lomalle Torremolinokseen. Samalla toki pitää treenata penkin EM-kisoihin, mutta suurimman osan ajasta taidan kuitenkin ottaa ihan rennosti hiekkarannalla ja kahviloissa. Pakkaushommia siis alkaa pukata. Toivottavasti siellä ei hirveen kylmä vaan oo, kun ei pilkkihaalari mahu kassiin.

No mutta reissusta saatte sit kuulla, kun sieltä tulen. Tietysti saatan jostain kuppilasta kirjotella ihan kiusallani, jos jaksan. Sen voin kuitenkin luvata varmaksi, että saan sen suomalaisen kateuden teistä irti, kun lämpömittari näyttää yli 30 varjossa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta rantabaarin terassille, jolla nautin kylmää oluttani katsellen Välimerta.

Mutta joo. Tällä viikolla on ainakin yksi kirjoitus vielä tulossa ja treenipäivyrikin on tekeillään tubeen. Toivottavasti ne ehdin/jaksan puskea pihalle vielä tällä viikolla, koska ensi viikolla mulla ei oo nettiä eikä tietokonetta. Tästä on ihan hyvä jatkaa taas harjoituksia.

Saliparodiaa: kesäkunto

Kesä on jo pitkällä, mutta silti viimeiset epätoivoiset yrittää päästä kesäkuntoon. Ei oikein auta enää tässä vaiheessa, mutta ensi vuotta ajatellen on paras aika aloittaa nyt. Jos et kesäkuntoon päässyt tänä vuonna niin se kyllä onnistuu ensi vuonna kunhan malttaa jatkaa työntekoa aina sinne ensi kesäkuuhun asti ja mielellään sen jälkeenkin. Tämä kuitenkin koskee vain niitä, jotka kokevat tarvetta päästä rannalle keikistelemään bikineissä tai pullistelemaan speedoissa. Ilman tällaista motivaattoria on aivan turha edes yrittää. Treenaaminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin ellei ole olemassa ulkoista motivaation lähdettä kuten itsensä paljastaminen hyvällä itsetunnolla.

Nyt kannattaa lukea tarkkaan, jos olet sitä ihmistyyppiä, joka tuntee itsensä aina liian läskiksi ja haluaa edes kerran elämässään olla kunnossa. Hyvään kuntoon ei pääse pelkästään laihduttamalla. Tarvitaan jotain muutakin kuin luuta, jota esitellä naapurin tytöille tai pojille. Siksi on hyvä aloittaa kunnon "offseasonilla" ja pyrkiä kasvattamaan lihasmassaa mahdollisimman paljon ennen dieettiä. Ruokaa on siis syötävä paljon, mutta se ei riitä. Jos et halua diabetestä ja sepelvaltimotautia tai näyttää voimanostajalle, kannattaa treenata ahkerasti ja käyttää ravinnosta saatu energia hyödyksi. Kesällä se toki on vielä helppoa, mutta syksyllä kannattaa varoa kaamosmasennusta. Sen iskiessä suklaan kulutus voi nousta niin suureksi, että treenejä pitäisi olla kolmet päivässä.

Motivaatiota syömiseen ja treenaamiseeen kannattaa hakea youtubesta. Romanstisoidut videot bulkkaamisesta ja kovaa treenaamisesta toivon mukaan luovat illuusion helposta ja miellyttävästä touhusta. Tällainen pumpulissa eläminen voi tuoda juuri sen tarvittavan motivaation, joka auttaa jaksamaan elämässä. Ilman Ct Fletcherin motivoivia videoita viikon bulkkaamisen jälkeen tulet itkemään itsesi uneen joka ilta, kun katsot itseäsi peilistä ja etsit vatsalihaksiasi.

Offin aikana kannattaa aina haaveilla dieetistä ja siitä miten kireä on sen jälkeen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun paino on noussut 15kg kuukaudessa. Vielä kannattaa uskotella itselleen, että on saanut 10kg puhdasta lihasmassaa ja loput 5kg nestettä. Valheessa eläminen luo uskoa tulevaan. Dieetillä sitten ehtii murehtimaan läskin määrästä. Kannattaa siis nauttia elämästä ja uskoa hyvään tulevaisuuteen, kun se on mahdollista. Dieetille siirryttäessä taas kannattaa tehdä päinvastoin ja miettiä kuinka paljon paremmin asiat ovat offilla.

Projektin lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Revityt vatsalihakset ja säikeilevät pakarat kuorrutettuna itseruskettavalla kruunaavat kaiken sen työn, jonka on tehnyt. Viikon ajan saa nauttia täydellisestä kehostaan, kunnes iskee tyytymättömyys itseensä. Joka päivä mietit, että pohkeet ovat liian pienet tai selässä on liikaa läskiä ja penkkitulos on liian pieni. Tämä tyytymättömyyden tunne ajaa loputtomaan täydellisen kesäkunnon jahtaamiseen. Joka vuosi sama rumba ja aina tuntee olevansa yhtä lihava kuin aloittaessaan. Sitten ovat ne jotka tyytyvät siihen mitä ovat. He taas ajautuvat baariin nauttimaan työnsä tuloksista eivätkä edes huomaa kuinka kaljan mukana liukenee aivosolujen lisäksi saatu lihasmassa.

Kaikilla on toivoa päästä kuntoon, jos intohimoa ja motivaatiota riittää. Eihän se välttämätöntä ole, mutta eikö edes kerran elämässän voisi näyttää siltä, että voisi tanssia Hunkseissa tai osallistua bikinifitnessiin. Sitäpaitsi ei ole mitään parempaa kuin saada naapuri kateudesta vihreäksi, kun ottaa aurinkoa terassilla tai salin jälkeen tulee rannalle rinta ja kädet pumpissa. Eikä hommaa tarvitse ihan tosissaan ottaa vaan tehdä sen verran kun jaksaa. Liikunta on aina hyvästä ja omasta terveydestä huolehtimisen tulisi olla osa jokaisen elämää.

Saliparodiaa: lapset salilla

Kuinka moni on törmännyt salilla vanhempiin, jotka tuovat lapsensa mukanaan salille treenin ajaksi? Minä ainakin ja joskus oon itekki tuonu pikkuveljen salille mukaan. Kokemukset lapsista salilla voi helposti jaotella neljään kategoriaan. On olemassa riehuvia ja ääneikkäitä lapsia, hiljaisia ja kilttejä, leikkiviä sekä vanhempien kanssa treenaavia lapsosia. Lapsen käytös on usein myös vanhemmasta kiinni. Jotkut laiminlyövät lapsen vahtimisen totaalisesti ja jättävät ipanan kanssatreenaajien kontolle ja toisessa ääripäässä lapsi köytetään kyykkyhäkkiin jesarilla.

Kaikkien kauhu salilla on se äänekäs kakara, joka heittelee lukkoja muiden varpaille ja juoksee pää edellä painoihin. Lapsi aiheuttaa vaaraa kaikille ympärillään, mutta ennen kaikkea itselleen. On kuitenkin vanhemman harkinnassa ottaako huonosti käyttäytyvän lapsen mukaansa salille. Pahin mahdollinen yhdistelmä on kauhukakara, jonka vanhempi ei välitä lapsen konnankoukuista. Yhtään parempi ei toisaalta ole lapsen perässä huutaen juokseva hermoraunio. Tällöin pää paketissa salilta saattaa lähteä lapsen lisäksi hänen vanhempansa.

Hiljaiset ja kiltit lapset eivät yleensä ole kenellekkään häiriöksi. He istuvat nurkassa hiljaa kännykkää räpläten, kun äiti tai isi treenaa. Lapsi ei herätä mitään huomiota ja vaarana on sekoittaa levypainon kokoinen pallero oikeaan kiekkoon. Siksi olisi tärkeää saada myös lapsi aktivoitumaan treenin aikana. Lapsi on mainio apu esimerkiksi pienten kiekkojen ja lukkojen kantamisessa, jos ei hän itse treenaa. Samalla lapsi saa myös oman saliuransa alkuun. Pohjaltahan sitä aloitetaan muuallakin ja paras ikä aloittaa tuleva ura on jo eskarissa.

Paras mahdollinen tilanne on se, että lapsi treenaa vanhempansa kanssa. Omakin saliharrastukseni sai kipinänsä jo eskarista, kun isäni kanssa treenasin. Salilla lapsi oppii elintärkeitä taitoja, kuten maastavedon, kyykyn ja penkin. Näiden opettaminen kuitenkin on täysin vanhempien kontolla, sillä koulussa vaietaan niistä täysin. Mielestäni sadan kilon penkki pitäisi olla edellytys ala-asteelta pääsemiseen. Joka tapauksessa maastavetoa ja kyykkyä tekevästä lapsesta ei tule itkupilli, joka pyytää äitiä laittamaan laastarin vaan muita lapsia aamupalaksi syövä massamonsteri. Ole siis hyvä vanhempi ja laita lapsesi aamupuuroon mitallinen kreatiinia ja vie hänet penkkaamaan.

Sitten vielä ns. normaalit lapset eli leikkivät lapset. Ei ole mitään parempaa kuin lapsi, joka leikkii ihan omissa oloissaan jossain hiljaisessa nurkassa. Hän ei ole tekemässä ilkeyttä tai häiritsemässä treenaavia ihmisiä. Lapsen vanhempikin saa ilman huolta hetken hengähtää ja taivuttaa rautaa. Paras ja parhaiten mieleeni jäänyt kokemus leikkivästä lapsesta salilla on, kun pieni poika leikki sotaa isän treenatessa. Mitään häiriötä ei aiheutunut ankarasta tulituksesta huolimatta ja lapsikin oli aivan tyytyväinen, vaikka ei saanutkaan käyttää lukkoja käsikranaatteina. Tulee omat ensimmäiset vuodet salilla mieleen.

On ihan hyvä, että lapsia tuodaan salille jo pienestä asti. En minäkään olisi välttämättä innostunut treenaamaan, jos en pienenä nuijapäänä olisi isän kanssa siellä käynyt. Pitää kuitenkin ottaa muut kävijät huomioon, koska huonosti käyttäytyvä lapsi on vaaraksi kaikille. Ei ole myöskään kiva, jos lapsi on kaksi tuntia lukittuna vessaan kännykän kanssa. Ihan parasta on tehdä lapsellekkin kokemuksesta mielenkiintoinen, jotta uusia tulevaisuuden urheilijoitakin saadaan edes osasta. Samalla he oppivat jo pienestä asti liikunnan tärkeyden.

Penkkipunnerrus on turhaa!

Näin ainakin väittää Iltalehti 16.6. julkaistussa kirjoituksessaan, jonka otsikko on "Penkkipunnerrus ja 4 muuta turhaa liikettä. Teksti esittelee viisi turhaa liikettä, jotka joukko kuntosalieksperttejä on valinnut. Penkkipunnerruksen lisäksi listalla on vipunostot sivulle, rannekääntö, vatsalihaslaite ja lähentäjälaite. Penkkipunnerruksen pelkkä mainitseminen kyseisellä listalla on pyhäinhäväistys. Ei se turhaan ole osa voimailun pyhää kolminaisuutta

"Brittiläisen kuntosaliketjun perustajan Nick Mitchellin mukaan penkkipunnerruksessa on kyse vain yksinkertaisesta hissiliikkeestä." Jo tämä argumentti kusee täysin omille nilkoilleen. Mitä turhaa "hissiliikkeessä" on? Lähes kaikissa liikkeissä painoa siirretään ylös alas kuten hissi eivätkä ne ole turhia. Miten muutenkaan lihaksen saa supistumaan ja venymään? Sitä paitsi paino penkkipunnerruksessa ei edes kulje suoraa rataa raiteilla kuten esim. ylätaljassa, jolloin se rasittaa epäsuorasti yhä suurempaa määrää lihaksia. Enkä sanoisi penkkipunnerruksen olevan yksinkertainenkaan. Se on muiden moninivelliikkeiden ohella vaikeimpia ja teknisesti herkimpiä suorituksia. Liike vaatii tarkkaa koordinaatiota ja kehittyneen lihashermotuksen, joita ei yhdessä yössä saada aikaiseksi vaan vuosien harjoittelulla.

Moninivelliikkeethän ovat yleisesti ottaen tehokkaimpia ja ne rasittavat suuria lihasryhmiä. Penkki ei ole poikkeus ja pääasiassa työtä tekevät rintalihakset, ojentajat ja etuolkapäät. Iltalehdessä kuitenkin mainitaan, että penkkipunnerrus ei ole tehokas rintalihasliike, koska kaikki eivät saa siinä riittävää supistusta rintaan. Parempi olisi tehdä esim. käsipainopenkkiä. Onhan se nyt aivan päivänselvää, että penkki ei ole tehokkain rintalihasliike, koska työtä tekee moni muukin lihas. Penkkipunnerrus ei myöskään ole supistava liike rinnalle, vaan se pääasiassa venyttää lihasta. Siksi apuliikkeenä on tapana tehdä myös supistavia liikkeitä.  Lihaskasvun ja voiman kannalta supistusta ja venytystä tarvitaan eikä pelkästään kovempi supistus tee esim. käsipainopenkistä parempaa liikettä.

Penkkipunnerruksessa on mahdollista käyttää suhteellisen suuria painoja, mikä tekee siitä tehokkaan liikkeen. Ei ole montaa liikettä, joissa yläruumista voisi rasittaa yhtä suurella vastuksella. Lihaskasvu ja voiman lisääminen kuitenkin vaativat suurilla vastuksilla suoritettuja liikkeitä eikä pelkästään Tiimarin pinkkien käsipainojen heiluttelua. On  kuitenkin mahdollista, että ihminen kärsii jostain vammasta, joka estää penkkipunneruksen tekemisen. Silloin kannattaa etsiä korvaava variaatio, joka ei tuota kipua kuten käsipainopenkki. En kuitenkaan lähtisi poistamaan penkkipunnerrusta treeniohjelmastani vain siksi, että Iltalehti sanoo niin. Sama kuin voittaisit lotossa pääpotin, mutta jättäisit hakematta rahasi.

Paskan puhuminen ei rajoitu pelkästään penkkipunnerrukseen. Vipunostot myös ovat jostain syytä pääseet tälle listalle. Niitä ei pitäisi tehdä, koska on todennäköistä, tehdä liike väärin. Sen sijaan  asiantuntija suosittelee tekemään pystypunnerrusta samalla kun kyykkäät. Sekö on sitten helpompaa? Yhden ainoan nivelen sijaan pitääkin keskittyä koko ruumiiseen.. Liike kaiken lisäksi hävittää lähes kaiken rasituksen olkapäiltä, kun painot työnnetään ylös kyykystä saadulla liike-energialla. Lopputuloksena on zumban ja crossfitin sekasikiö, jolle nauravat harakatkin. Vipunostot makuultaankaan eivät kelpaa, koska ensin pitäisi osata penkkipunnerrus... En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä säälistä. Vipunostot makuultaan kun on juuri se liike, jolla saadaan se haluttu kova supistus rintalihaksiin. Se on myös omiaan täydentämään penkkitreenin.

Loppihin liikkeisiin en sen tarkemmin ota kantaa. Rannekäännöt ja lähennykset ovat ihan ok kunhan niitä ei tehdä pääliikkeinä. Vatsat taas on oikeasti paljon parempi tehdä kehonpainolla, koska se vaatii paljon enemmän kontrollia. Penkkipunnerrusta ja vipareita ei kuitenkaan kannata lopettaa, koska ne kyseiseltä listalta löytyvät. Syö Iltalehden olematonta uskottavuutta edes väittää mitään näin julkeaa. Onneksi kirjoitus kaatuu omiin heiveröisiin jalkoihinsa. Jos haluat nähdä Iltalehden mielestä jotain turhaa, mene youtube kanavalleni katsomaan edellinen treenipäivyri ja tilaa kanava samalla. Alla linkit Iltalehteen ja tubeen
Tästä artikkeliin
Tästä kanavalle

Kesän kuulumiset

Niin vaan tuli kesä meillekkin, vaikka välillä näyttikin pahalle. Mukava lomailla hyvillä keleillä ja päästä harrastamaan vähän eri asioita kuin normaalisti. Samalla innostuin taas vanhoistakin harrastuksista uudelleen. Ammuntaa tuli pienempänä harrastettua melkein joka viikko ja nyt löytyi sekin kipinä uudelleen, kun kävi haulikolla ja piekkarilla kerran paukuttelemassa. Jatko-opinnotkin varmistuivat ensi syksylle Jyväskylässä. Hierojaksi siis lähden syyskuussa kouluttautumaan.

Hyvät kelit on vieny ajoittain intoa treenaamisesta, mutta ehkä se on vaan hyvä asia. Hyvä keskittyä myös muuhun, vaikka EM-kisat on parin kuukauden päästä. Moottoripyörällä on ollu aika mahtava ajaa, vaikka pitkiä lenkkejä ei oo oikein päässy vielä tekemään. Kilometrejä kuitenkin tahtoo kertyä tasaisen renkaat tappavaa vauhtia. Kelit on moottoripyöräilyn lisäks ollu aika suotuisat ihan vaan ulkona loikoilulle. Välillä pitää vaan maata ja olla tekemättä mitään.

Moottoripyöräilyn ja makaamisen lisäksi oon tosiaan aktivoitunu myös ampumisessa niin tuliaseilla kuin jousellakin. Ostin juuri uuden metsästystaljan vuosien tauon jälkeen. Taitaa olla 5-vuotta siitä, kun aktiivisemmin jousipyssylläkin ammuin. Mukava peli ampua pilkkaa, kun on vähän jerkkuakin jousessa. Ehkä otankin sen tänä syksynä metsälle haulikon ja kiväärin sijaan. Nojoo, ehkä mitään vakavamielistä en tästä kehitä. Jotain rentoa ajanvietettäkin täytyy olla.

Ja niin kouluun tosiaan pääsin, vaikka aluks näyttikin vähän epätoivoselle. Fysioterapeutiksi tai hierojaksi oli haaveena päästä opiskelemaan. Ovi ei auennut vielä fyssariksi, mutta hierojan ammattitutkinto ei omasta mielestäni ole yhtään huonompi. Koulutus on suht lyhyt ja vaatii hyvää kuntoa sekä kädentaitoja. Siis ihan mua varten. Mukava myös vaihtaa välillä maisemaa hieman isommalle kirkolle.

Youtubessa myös pyrin nyt aktivoitumaan enemmän, kun valmistujaisetkin on nyt takana. Perjantaina viimeksi julkaisin uuden treenipäivyrin, joten sinne vaan katselemaan. Ensi viikolla pyrin seuraavan osan jo julkaisemaan, joten kannattaa tilata kanava mikäli kiinnostaa. Mutta nyt jatkamaan lomaa.

Saliparodiaa: musiikki

Mitä musiikkia salilla tulisi kuunnella? Tästä on varmasti väännetty monella punttiksella useampaan otteeseen. Siksi tässä tekstissä aion ratkaista asian kaikkien salien osalta, joten kannattaa lukea tarkkaan. Maku asioistahan ei voi kiistellä, mutta nyt ei ole kyse siitä. Musiikki salilla voi ratkaisevasti vaikuttaa elämää suurempiin suorituksiin kuten penkkimaksimin kokeilemiseen. Tekee ihan helvetin suuren eron, jos taustalla soi Metallica eikä Antti Tuisku. Toki Antti Tuiskullakin voi saada aggressiot päälle, mutta ne yleensä puretaan radioon eikä painoihin.

Salillahan ei oikeasti kuunnella muuta kuin heviä. Ihantellinen tilanne on se, että joku on 10 vuotta sitten polttanut levylle Metallicaa, Iron Maidenia, Slayeria ja Motörheadia eikä muita levyjä salilla ole olemassa. Vielä parempi, jos mankkakin on jostain 90- luvulta ettei kukaan osaa laittaa muuta kun sen yhden levyn soimaan. Volyymiahan pitää kanssa olla sen verran, että et vahingossakaan kuule, kun naapurin Irma yrittää pyytää laittamaan jotain kevyempää. Kaiken lisäksi kunnon jylinä peittää alleen kanssatreenaajien ähinän, kolistelut sekä heikkouden äänet, joita treenikaverisi päästää satkun jäädessä rinnalle.

Valitettavasti emme aina ole niin onnekkaita, että saisimme nauttia kunnon salimusiikista. Aina sinne eksyy joku onneton, joka tuo Isac Elliotin tai Robinin uusimman levyn kuunneltavaksi kaikille. Vielä valitettavampaa on se, että kyseinen levy aina vahingossa menee rikki tai se hukkuu viikon sisällä. Vielä piinaavampia ovat ne henkilöt, jotka soittavat puhelimeltaan tunnin putkeen Antti Tuiskua, kun soittolistalta ei löydy muuta. Näille onnekkaille on varattu oma paikka helvetistä, jossa joutuvat kuuntelemaan 30 tuntia päivässä Yön Rakkaus on lumivalkoinen.

Viime syksynä totesin Italiassa kisoissa, että diskomusiikki ei todellakaan sovi salille tai varsinkaan voimanostokisoihin. Epäonnistuneet nostoyritykset siellä voin puhtaalla omatunnolla laittaa musiikin piikkiin. Lisäksi yhdelläkään salille en ole vielä nähnyt diskopalloa enkä Disco Stuta tanssimassa spottivaloissa. Salilla tanssitaan vain uuden ennätyksen johdosta ja ainoat kimaltavat asiat ovat hiki- ja veripisarat.

Ylioppilasparodiaa

Niin vaan se lakki painu päähän tällekkin kouluun ylikypsyneelle. Kolmen vuoden kärsimys, jota lukioksi sanotaan, loppui ja jätti jälkensä varmasti kaikkiin meistä sekä opetti paljon mm. vastuusta ja etenkin sen välttämisestä. Yleissivistyksestä on turha puhua enää, koska kaikki koulun penkillä opittu oksennettiin kirjoituksissa pihalle tai viimeistään ylioppilasjuhlissa nurmikolle. Tulevaisuudessa on kuitenkin suunta vain ylöspäin.

Lukio opetti minulle paljon hyviä elämäntaitoja, joita todennäköisesti tulen hyödyntämään tulevaisuudessakin. Kuten sanoin, vastuun välttäminen on kenties tärkein koulussa opittu asia. Se opitaan jo ala-asteella, mutta lukiossa taito hiotaan huippuunsa. Sinänsä vastuunvälttäminen ei ole vaikeea, mutta ylioppilaaksi pääsy vaatii myös töiden saattamista loppuun asti. Näiden kahden asian yhdistäminen on kuin yhdistäisi juoksun ja voimanoston.

Toinen tärkeä asia on vapaa-ajan ja työn yhdistäminen järkevästi. Viimeisen illan taktiikka on hyvin yleinen keino saada aikaa levolle sekä harrastuksille. Toiseksi yleisin keino on palauttaa kaikki työt pari viikkoa myöhässä toivoen, että opettaja ei huomaa. Vapaa-aikaa on mahdollista saada myös keskellä päivää. Autokoulu on oivallinen keino saada taukoa koulunkäynnistä. Legendan mukaan eräs minun luokallani kävi autokoulua 3 vuotta joka päivä.

Työntekoon kuuluu myös työmoraali, joka lukiossa opiskelevilla on tunnetusti huipussaan. Projektien ja ryhmätöiden teossa työmoraali pääsee kovimpaan testiin ja lähes kaikki ylioppilaat ovat niiden takia joutuneet uhraamaan kaiken kunnioituksen ja arvostuksen itseään kohtaan. Kaikkein uskomattomin asia on kuitenkin opettajien loputon optimistisuus. Täytyy elää täysin pumpulissa, jotta voi löytää jotain hyvää sanottavaa työstä, jonka edellisen vuoden abi on paskantanut ja joku meistä tuonut opettajan pöydälle hieman eri muotoisena.

Täytyy kuitenkin olla kiitollinen kaikille kavereille ja opettajille, jotka ovat olleet mukana nämä kolme vuotta. On erittäin lohduttavaa, kun huomaa myös muiden kainalot hiessä improvisoivan ruotsiksi ulkoa opeteltavaksi tulleita läksyjä. Kiitokset myös vanhemmille, jotka rahoittivat opiskelumateriaalit. Valmiiksi täytetyt kirjat olivat siunaus äidin rahapussille, mutta etenkin minulle enkun kursseilla. Nöyränä kiitän kaikkia ja lähden rakentamaan omaa tulevaisuuttani näiden oppien varaan.

Saliparodiaa: voimanosto

Hei taas! Tällä kertaa aiheena mullekkin rakas laji, joka on kasvattanut suosiotaan hurjasti lähiaikoina. Pientä pohdintaa siis voimanostosta. Vielä puhutaan aikalailla marginaalilajista, mutta lajin arvoa ja haastavuutta se ei laske. Amerikassa laji on suuremmassa suosiossa, mutta maakin on suurempi. Suomessa sitäpaitsi ei harrasteta kuin jääkiekkoa ja hiihtoa. Voimanosto koostuu kaikille tutuista lajeista, jotka ovat kyykky, pena ja mave. Lajeissa kilpaillaan niin varusteilla kuin klassisesti ns. raakana.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa sanonut, voimanosto on vain jumalille ja titaaneille. Heikko kuolevainen ei tässä lajissa pärjää. Siksi voimonostoa ei edes pidetä urheiluna eikä sitä oteta olympialaisiin. Ulkoapäin voi näyttää siltä, että 90% ajasta kuluu istumiseen ja treenikavereille vittuiluun näiden heikkoudesta. Todellisuudessa laji on niin rankka, että levättävä on jopa treenin aikana. Suoranaisen vittuilun muille voi pistää älyttömistä painoista johtuvien henkisten paineiden piikkin. Mutta miksi voimanosto on niin yli-inhimillinen laji?

Sanotaan, että voimanostajat treenaavat ollakseen parempia treenaamisessa. Kun treenaamisessa tullaan jatkuvasti paremmaksi, ei kehitys voi periaatteessa pysähtyä koskaan. Voimanostaja on siis ainoa urheilija, joka voi saavuttaa rajattomat voimat, koska kaikissa muissa lajiessa treenataan vain urheilusuoritusta varten. Rajattomat voimat kuitenkin vaativat veronsa. Pohjaton ruokahalu on varmasti jokaisen voimanostajan ongelma ja se voi joskus johtaa ongelmiin terveyden kanssa. Vyötärölihavuus ja ylimääräiset leuat ovat ensimmäisiä merkkejä liiasta voimasta, koska voima tuppaa varastoitumaan näille alueille. Pahimmassa tapauksessa voima ei enää kykene varastoitumaan leukoihin vaan se siirtyy verenkiertoon aiheuttaen mm. sepelvaltimotautia.

Voimanosto on ollut keskuudessamme aina sillä jo kivikaudella nosteltiin kivisiä puntteja. Tuolloin miehet eivät olleet pehmeää rautaa vaan kivikovaa rautamalmia. Jotkut väittävät, että muiden lajien urheilijat esim. yleisurheilijat ovat keksineet voimanoston jo kauan ennen voimanostokisoja tullakseen paremmaksi omassa lajissaan. En kuitenkaan näe tästä mitään todisteita. Esimerkiksi Tero Pitkämäen 170kg "penkki" on yhtä kaukana penkkipunnertamisesta ja voimanostosta kuin Teron perse penkistä. Kyllä voimanosto on yhtä vanha laji kuin ihminenkin eikä sitä kukaan ole yhtäkkiä keksinyt. Voimanostohan kuitenkin mittaa ihmisen perusliikkeistä saatavaa voimaa.

Varusteet voimanostoon tulivat viime vuosisadalla ja silloin siinä aloitettiin kilpailemaankin. Varusteiden ainoa käyttötarkoitus oli ja on yhä saada aikaan jumalallisia voimia korostava vaikutus. Painot kasvavat varusteilla niin käsittämättömiksi, että maallikolla ei riitä älykkyys laskemaan niin pitkälle kiloina.  Tavallinen kuolevainen ei edes ymmärrä, että herrat jotka kyykkäävät 500 kiloa, käyttävät mitään tukevia varusteita. Siksi laji onkin niin maaginen tai kaikkia epäillään liian paksun kaurapuuron syömisestä.

Toivottavasti edes hieman avasin lajin saloja ja autoin ymmärtämään voimanostoa paremmin. Voimanosto ei ole pelkästään sitä harrastavien ihmisten laji, vaan sitä tekevät kaikki lähes joka päivä tahtomattaankin. Jokainen osaa istua pöntölle tai noukkia sen tipahtaneen paahtoleivän lattialta. Miksei hommasta siis voisi tehdä mielenkiintoisempaa lisäämällä pari sataa kiloa painoa niskaan. Ei tarviis paskallakaa istua ihan nii pitkää.

Saliparodiaa: treenikassi

Ei varmaan tärkeämpää varustetta ole olemassa kuin treenikassi. Oli se sitten siwan muovipussi, jääkiekkokassi tai ihan tavallinen reppu, siinä säilytetään ja kuljetetaan elämän tärkeimpiä asioita eli treenivarusteita. Treenikassin täytyy olla ominaisuuksiltaan sellainen kuin sen käyttäjä kokee tarpeelliseksi. Yksinkertaiselle ja varusteita välttävälle ihmiselle siwan muovipussi sopii kuin nyrkki silmään. Sen sijaan varustevoimanostaja tarvitsee kolme eri kassia ja vielä kantajat niille kaikille.

Itse kannan mukanani aivan tavallista putkikassia. Se on täydellinen suuren tavaramäärän kantamiseen, mutta pari vaaraa on otettava huomioon. Putkikassit ovat nimittäin pohjattomia ja niihin on mahdollista hukata tärkeitä varusteita iäksi. Rannetuet, polvenlämmittimet ja magnesiumpussi häviävät putkikassissa kuin pieru saharaan ja puolet penkkitreenistä saa käyttää rannetukien etsimiseen, jos ei halua katkoa ranteitaan. Toinen vakava ongelma on se paskan määrä joka putkikassiin kertyy. Yleensä puolet kassin sisällöstä on magnesiumpölyä ja epämääräisen näköistä nukkaa sekä hikeä. Kassia on kuitenkin turha ruveta putsaamaan, koska se on samassa jamassa jo seuraavan treenin jälkeen. Kätevämpi on viikon välein polttaa edellinen ja käydä ostamassa uusi, jotta ihmisiä syövä sivilisaatio ei saa sieltä alkuaan.

Reput ovat käteviä kuljettaa, mutta niihin mahtuu hätäseen vaan toinen rannetuki. Siwan kassikin on tilavampi kuin joku Alemakasiinin reppu. Opettajienkaan ei siis kannata yhtään ihmetellä miks puolella luokasta ei oo kun kynä mukana koulussa ja kirjat kotona. Toinen puolikas taas on menossa salille, joten niillä on vaan rannetuki repussa. Lisäksi reppuja salilla käytävät vain ne jotka juoksevat tai pyöräilevät salille. Pahin virhe ikinä. Menetät kaikki gainssit jo matkalla salille ja sit pitäs vielä takasi sotkee jollain helvetin munamankelilla. Paras tapa suojautua pyöräilyltä ja juoksulta on ostaa se 20kg tyhjänä painava rinkka jossa voit tarvittaessa asua salin takapihalla.

Siwan kassia salilla kantavat vain vanhat kunnon raakanostajat. Kassissa on raakaa jauhelihaa sekä kananmunia treenin aikana syötäväksi ja kilo maitorahkaa palkkariksi. Siwan muovipussin kestävyys vetää vertoja jopa Opelin kestävyydelle, mutta onneksi ne ovat lähes yhtä halpoja ostaa. Kovimmat ukot ajaa salille joka päivä eri Opelilla uuden Siwan kassin kanssa. Jos siis haluat kehittyä raakanostajana, ensimmäisenä hanki muovipussi mielellään Siwasta.

Sitten se putkikassista seuraava ja lähes täydellinen vastakohta repulle eli jääkiekkokassi. Lätkäkassi sisältää vielä enemmän tilaa ja taskuja kuin perinteinen putkikassi, mutta kuka semmosen kanssa salille haluaa. Eihän niitä käytä kuin jääkiekkoilijat. Jos taas olet jääkiekkoilija ja tuot jäätävän kokoisen kassisi salille, kannattaa lähteä hiljaiseen aikaan treenaamaan. Lätkäkassi vie nimittäin niin paljon tilaa salilla, että se on verrattavissa kiertoharjoitteluun. Nostolavalle ei missään nimessä mahdu kukaan muu kyykkäämään tai vetämään, kun kassi on levällään lattialla ja kaikki hikiset suojat on roiskittu ympäriinsä etsittäessä rannetukia. Onnistuu kyllä toisaalta putkikassin kanssakin. Itehän aina merkkaan reviirini ripottelemalla paskaiset polvenlämmittimet, kaikki siteet ja juomapullot  lattialle kuten todellinen alfa tekisi. Jääkiekkoilija ei kuitenkaan ole salialfa, joten se ei ole hyvien tapojen mukaista. Pitää ottaa myös muut huomioon!

Treenikasseja varmasti löytyy useammankin mallisia, mutta mun salilla ei näe kuin yllämainittuja. Kaikki muu on siis turhaa. Treenikassi kannattaa valita siten, että se on helppo kuljettaa mukana, mutta sinne tarvittaessa mahtuu vaikka treenikaveri, joka ei suosiolla lähde mukaan salille. Sen kuitenkin täytyy olla riittävän suuri, jotta et vahingossakaan joudu pyöräilemään tai pahimmassa tapauksessa juoksemaan salille. Menee treenit ihan hukkaan semmosessa touhussa.

Saliparodiaa: kengät

Täällä taas analysoimassa salivaatetuksen syvimpiä saloja. Tänään paneudutaan kenkien merkitykseen, koska niitä käyttävät tunnetusti kaikki paitsi minä ajoittain. Kyllä mulla on melkei aina jumppatossut tai sukat jalassa salilla ja yleensä menen salille crocsit jalassa. Penkatessa kuitenki käytän kyykkykenkiä. Mutta ei siitä sit sen enempää... Kuten sanonta menee kengät kertovat ihmisestä enemmän kuin tuhat sanaa. Niistä voi arvioida henkilön fyysisiä sekä henkisiä ominaisuuksia, mutta myös joitain elämän arvoja.

Kyykkykengät ovat kenties yleisimpiä kenkiä voimailusaleilla. Paitsi Viitasaarella, koska täällä ainoastaan penkataan. Kyykkykengät ovat vakaimpia salikengät, joten voidaan olettaa niitä käyttävien henkilöiden arvostavan myös henkistä vakautta. Ne myös merkittävästi helpottavat kyykkäämistä vähentämällä nilkan liikkuvuuden tarvetta. Joka tapauksessa kyykkykenkiä käyttävät vain painonnostajat, crossfittaajat ja henkilöt jotka laiminlyövät liikkuvuuden merkityksen. Crossfittari kukaan ei halua olla ja painonnosto on ihmiselle liian vaikea laji, joten jäljelle jää yksi vaihtoehto.Liikkuvuus siis on näille henkilöille toissijaista, mutta nostetut raudat sitäkin tärkeämpää. Voidaan siis olettaa kyykkykenkiä käyttävän kunnon vanhan liiton punttipaavot, joille jumi on voimaa.

Lenkkaritkin ovat valitettavasti yleisiä jalkineita punttisalilla. Ne kuitenkin ovat kyykätessä ja vetäessä yhtä vakaat kuin niitä pitävän henkilön mielenterveys. Kyllä, oletan kaikkien tekevän kyykkyä ja maastavetoa! Jos et tee, do you even lift? Lenkkareita en voi suositella kuin niille masokisteille, jotka pitävät nilkkojen nyrjäyttämisestä ja elämänhalua raastavista polvikivuista. Päivi Räsänen vois mun puolesta kieltää niiden käytön salilla. Ei niitä kyllä muutenkaan tarvii, koska juokseminen tunnetusti tuhoaa kaiken kehityksen. Jos kuitenkin haluat juosta, yritä edes näyttää alfalle ja juokse ilman lenkkareita. Eihän leijonatkaan käytä lenkkareita ja silti ne juoksee joka päivä. 

Mitenkäs tennarit? Niissähän on ohut ja kova pohja sekä pieni tuki nilkalle. Tennareissa piilee kuitenkin pieni vaara, jonka nimi on Converse. Conversen kengät menee vähän samaan kastiin kuin HM:n vaatteet, vaikka eivät ole ihan yhtä suuri synti paitsi, jos ne on ostettu HM:ltä. Muuten tennarit ovat jämäkkä valinta ja ne sopivat hyvin maastavetoon sekä kyykkyyn, jos olet joskus muistanut panostaa myös liikkuvuuteen. Tennareilla kyykkääminen nimittäin vaatii hyvää liikkuvuutta lantiosta sekä nilkoista. Monen mielestä tasapohjaiset kengät ovat vielä vakaammat ja tukevammat kuin kyykky/painonostokengät, joten myös ne ovat henkisesti vakaan ihmisen valinta salille. Itse pidän ehdottomasti enemmän tasapohjaisista tennareista tai tossuista.

Ilman minkäänlaista puolueellisuutta sanon, että jumppatossut ovat rajuin valinta salille. Itse tykkään pitää tiukkoja trikoita ja jumppatossuja samaan aikaan (siitä näettekin ens yönä unta). Ihan v***n miehistä mennä tekemään maastavetoa tossuissa, joita olet viimeksi käyttänyt 5-vuotiaana päiväkodissa. Jumppatossujen käyttö kuitenkin vaatii veronsa. Jalkaterät leviävät ja muuttuvat enemmän räpyöitä muistuttaviksi ulokkeiksi, kun maastavetoon saa yhtäkkiä lastata puolet enemmän romua. Voisi kuviella samalla uimataidon paranevan, mutta itse ainakin uppoan kuin kivi tossujen antamien massiivisten reisien takia. Mielenterveydestä onkin ihan turha puhua, koska itse ainakin olen vakaa kuin jumppapallon päällä lenkkarit jalassa seisova crossfittaaja. Mutta mitäpä todellinen voimanostaja ei tekisi suuremman yhteistuloksen eteen.

Oisko siinä ollu yleisimmät salikengät joita ihmiset käyttävät. Kyykkykenkä on oivallinen valinta niille joiden nilkkojen ja lantion liikkuvuus kyykätessä ei ole vielä paras mahdollinen. Itse käytän niitä myös penkkipunneruksessa ja suosittelen kokeilemaan, jos et ole testannut. Tasapohjaiset kengät kuten tennarit myös ovat turvallinen valinta ja sopivat lähes joka liikkeeseen. Kyykätessä ne kuitenkin vaativat hyvää liikkuvuutta varsinkin nilkasta, mutta myös lantiosta. Henkilökohtaisesti pidän tasapohjaisista, koska tunnen itseni vakaammaksi ne jalassa. Sitten ne lenkkarit... Opelitkin ovat paljon vakaampia ja luotettavampia kuin lenkkarit. En siis suosittele lenkkareiden käyttöä, jos kyykkäät ja vedät maasta. Rajuin valinta on kuitenkin mennä salille ne samat jumppatossut jalassa, joita käytit neljän vuoden ikäisenä päivähoidossa. PISTE. Mutta tästä on taas hyvä jatkaa harjoituksia. Kiitos lukemisesta!

Uusi alku

Taisin viikko tai kaksi sitten luvata, että jotain jännittävää olisi luvassa. En tiedä onko se hirveän jännitävää, mutta mua ainakin jännitti puhua pelkälle kameralle. Youtubeen avasin kanavan tänään ja siellä pari videota jo komeilee. Käykää ihmeessä kattomassa ja tilaamassa kanava, jotta pääsette seuraamaan uutta projua. Linkki löytyy tekstin lisäksi myös tietokoneversiossa sivun reunasta, joten blogin kautta sinne pääsee helposti.

Pidän kanavaa omalla nimelläni, joten se on vaivaton löytää myös hakemalla youtubesta. Pääprojekti keskittyy tämän vuoden penkin EM-kisoihin Ylitorniossa. Treenipäivyri ilmestyy ainakin kerran kahteen viikkoon, mutta tiheämminkin saatan ajoittain julkaista materiaalia. Kaikkea muutakin on suunnitteilla tehdä, jotta sisältö ei lopu kesken. Luvassa on kenties komiikkaa, ruokaa, perseilyä ja tietenkin voimanostoa. 

Muuta en kerro vielä, mutta lisää tulee ajan myötä Videoita vaan nyt katsomaan ja kanavaa tilaamaan. Linkki vielä tuossa ---> Tästä kanavalle

Saliparodiaa: treenipaidat

Viime keskiviikkona mietittiin salihousujen syvällisiä viestejä, mutta tänään vuorossa olisivat treenipaidat. Treenipaitojakin löytyy monenlaisia ja niidenkin viestit poikkeavat. Toivottavasti tämäkin teksti helpottaa punttiväen keskinäistä kanssakäymistä ja antaa uusia näkökulmia omaan ja muiden paitojen käyttöön tai käyttämättömyyteen.

T-paita on yleisin vaihtoehto salille ja se on suhteellisen turvallinen valinta lähes aina. On kuitenkin muutamia poikkeuksia. Paidat hienoilla painatuksilla voivat kertoa vanhasta kunnon miehisyydestä ja näin vahvistaa asemaasi punttisalin "äijien" keskuudessa, kuten omani tuossa alla. Toisaalta painatuksella voit myös nolata itsesi ja menettää kaiken arvostuksen salilla. Antti Tuiskun fanipaita toimii ainakin mun salilla siihen tarkotukseen.

Merkki on erittäin tärkeä, kun valitsee paitaa salille. Tapoutin paita on aina hyvä valinta sillä sen viesti on lyhyt ja selkeä "Älä ala mulle!" Sitäpaitsi Tapoutin paita lisää voimia ainakin 50%. Toinen turvallinen merkki on Better Bodies. Better Bodiesin paita viestii itsevarmuudesta ja arvostuksesta omaa kehoasi kohtaan niin, että naapurikunnankin salilla porukka tietää sen. Paita vaikuttaa positiivisesti myös salikuviin, joita Instagramiin julkaiset.

Missään nimessä salille ei saa mennä HM:n tai Seppälän paita päällä. Ei kukaan itseään arvostava salirotta laita päälleen teinityttöjen suosimien konsernien paitoja. Paitojen viesti on melkein sama kuin julkisesti myöntäisi harrastavansa vesijuoksua. Jos vahingossa joskus HM:n paita päällä salille eksyt, kannattaa vakavasti harkita salin ja paikkakunnan vaihtoa.

Paitojen malli ja tiukkuus on tärkeää kuten housuissakin. Kuten sanoin, t-paita on aina turvallinen valinta, mutta siitä puuttuu jännitys ja kapina kuten hihattomasta. Oikea hihaton paita tuo mukanaan aina pienen vaaran vilauttamisesta. Samalla voi kapinoida tympeitä suomalaisia pukeutumisnormeja vastaan paljastamalla ihoa enemmän kuin naapurin Erkki juhannuksena.

Hihattoman paidan vastakohta on pitkähihainen paita, joka taas kertoo turvan ja lämmön tarpeesta. Pitkähihainen paljastaa minimaalisen määrän ihoa, joten myös itsestään epävarma voi tuntea olonsa turvalliseksi salilla. Pitkähihainen on myös hyvä bulkkikauden paita. Oikean mallinen pitkähihainen ei paljasta kertyneitä kiloja, mutta saa näyttämään entistä massiivisemmalle. Mahan kohdalle kuitenkin kannattaa jättää riittävästi löysää mikäli olut ja pekoni sattuu maistumaan useamminkin.

Paidattomuutta voin suositella kaikille. Se kertoo täydellisestä itsevarmuudesta ja dominoinnista salilla. Sitäpaitsi kukapa ei haluaisi nähdä puolialastonta kehoasi sen ylväimmässä käyttötarkoituksessa eli penkkipunnerruksessa. Paidattomuus sopii kaikille sukupuolesta riippumatta (FREE THE NIPPLE) ja on omiaan lisäämään myös muiden motivaatiota lähteä salille.

Muistakaa ajatella salipaitaa valitessanne, mitä se muille viestittää. Se ei ole yksinkertaista, mutta toivottavasti helpotan edes hieman sitä urakkaa. Ens keskiviikkona taas jotain uutta. Ja tänä viikonloppuna alkaa jotain uutta ja mielenkiintoista.

Eurooppaa valloittamaan

Ja taas alko yks isompi projekti voimailun puolella. Klassisen penkin EM-kisat siis elokuussa Ylitorniossa on seuraava etappi. Painoa sinne täytyy pudottaa n. 6kg, mutta onneksi aikaa on runsaasti. Kovaa penkki painotteista treeniä siis luvassa pari kuukautta.

Arvokisoja en tälle vuodelle muuten ollut edes suunnitellut ja hieman skeptinen olin penkkikisoihin pääsystäkin. Hienoa kuitenkin saada tällainen mahdollisuus taas. Arvokisat kummasti lisäävät treenimotivaatiota ja saavat syttymään aivan uudenlaisen kipinän.

Tavoitteista on vielä tässä vaiheessa turha puhua, mutta toivon mukaan mahdollisuus on päästä mitalisijoille. Kirkkainta mitalia varten tietenkin treenaan. Omat ennätykset ilman muuta täytyy laittaa uusiksi.

Tästä on hyvä jatkaa motivoituneena. Jotain uutta projektiakin voisin kehitellä seurattavaksi teille. Mielenkiinnolla odotan ainakin itse, mitä tällä kertaa tulee keksittyä.

Saliparodiaa: treenihousut

Jokaisella punttialfalla on oma tyylinsä vaatetuksen suhteen treenatessa. Se tukee henkilön identiteettiä ja pukeutumisen avulla viestitetään muille treenaajille erilaisia asioita. Joskus pukeutuminen voi kuitenkin olla yhtä vaikeaa kuin suullinen viestiminen. Tällöin vastuu on kuulijalla tai oikeastaan näkijällä ja olen päättänyt ottaa sen vastuun tulkitsemalla noita viestejä. Samalla helpotan myös teidän muidenkin urakkaa siellä salilla, kun mietitte miksi salin bikinikisaajalla on niin tiukat paka... housut.

Alotetaan helposta eli lökäreistä a.k.a pieruverkkareista. Niitä käytän usein itsekin ja ne ovat ihan perusvaruste muutenkin arjessa mielellään crocsien kanssa. Verkkareiden viesti riippuu niiden mallista eli väristä, kuvioista ja tiukkuudesta. Esim. vaalean harmaat lökärit salilla kertovat itsevarmuudesta ja hyvästä itsetunnosta, sillä pakarahiki ja erilaiset märät pisarat haaroissa eivät saa haitata. Jos et tunne oloasi epämukavaksi harmaissa verkkareissa salilla, ainakin kaikki muut tuntevat katsellessaan kyykkyjäsi.

Värin rinnalla erilaiset kuviot verkkareissa luovat elintärkeitä viestejä. Yleisin kuvio lienee raidat. Raitojen määrällä ei ole oikeastaan väliä kunhan niitä on kolme. Raidallisten verkkareiden kantaja korostaa niillä slaavilaista alkuperäänsä ja erinomaisia syväkyykkytaitojaan. Raidalliset verkkarit yleensä kertovat myös väkivaltaisesta ja eläimellisestä voimasta. Ei niitä turhaan kutsuta väkivaltaverkkareiksi.

Verkkareiden tiukkuus kertoo yleensä jalkojen koosta. Se kuitenkin määrittelee myös yksilön paikan salin hierarkiassa. Liian löysiä ja perseen alla roikkuvia verkkareita pitävät joko räppärit tai punttisalin heikot sekä pienijalkaiset yksilöt. Sitten toinen ääripää eli liian tiukat verkkarit. Miksi edes laittaa verkkareita salille, jos ne on yhtä räjähdysherkät kuin -90 luvun Opel. Jalkojen koosta se ei voi viestiä, koska isojalkaiset pitävät resoriin asti halkaistuja shortseja. Mitään järjellistä viestiä ne eivät voi kertoa, mutta jokainen varmaan osaa päätellä minne salin ravintoketjuun nämä henkilöt kuuluvat.

Toiseksi yleisimmät housut salilla ovat trikoot tai joogahousut. Mielestäni ne ovat lahja ihmiskunnalle ja varsinkin saliyhteisölle. Pelkästään ne ovat monelle riittävä motivaatio lähteä salille. Itsekin pidän trikoita varsinkin maastavetotreeniessä, koska liukas pinta helpottaa nostamista. Trikoot viestivät kantajansa ylivertaisuudesta. Ne suorastaan huutavat "Kato miten hyvä perse mulla on!" tai vaihtoehtoisesti "Ihaile ylivoimaisen suuria reisiäni!"  Joogahousut ovat kuin trikoot, mutta ne myös viestivät mukavuuden halusta. Ne jalassa maataan keskellä salin lattiaa venytellen ja rentoutuen. Harvoin näkee 100kg äijää vetämässä 300kg maasta joogahousut jalassa.

Shortsit ovat sanomaltaan samanlaiset kuin trikoot. Niiden kuitenkin täytyy paljastaa reidet. Eihän ne shortsit muuten edes ole. Shortsien käyttö kuitenkin edellyttää hyvää balanssia ylä- ja alaruumiin välillä, koska niillä erotetaan toisistaan amistreenaajat ja titaanit. Shortseista voidaan kuitenkin vielä mennä astetta pidemmälle. Trikoiden ja shortsien sekoitus on kaikista riskialttein valinta salille. Niiden käyttö vaatii täydellisen itsetunnon ja kunnioituksen saliyhteisöltä. Itse en ainakaan uskaltais mennä salille pelissä boxereissa, kun jokaisella joka treenaa tosissaan on aina vähän paskaa housussa.

Toivottavasti kirjoituksesta oli apua kaikkien salilla käviöiden väliseen viestimiseen. Ensi viikolla jälleen keskiviikkona analyysi paidoista. Näitä kirjoituksia tosiaan aion joka keskiviikko julkaista. Sillon siis kannattaa ainakin olla paikalla.

Joko on kesä?

Jes! Viimeinkin alkaa näyttää siltä, että kesä on tuloillaan. Pyöräkaudenkin pystyi jo sunnuntaina avaamaan. Tuloskisat tältä keväältä sen sijaan on taputeltu ja nyt voi alkaa keskittymään syksyn SM-kisoihin. Viikonloppuna oli siis kotikisat voimapunnerruksessa maksimissa sekä toistoissa.

Kisat suju kuntoon ja valmistautumisiin nähden hyvin. Maksimitulos 122.5kg jäi kyllä selkeästi alakanttiin, mutta toistoissa korotin Suomen ennätystä 7 toistolla eli 31 oli mun tulos. Tosiaan mulla oli painon kanssa pieniä vaikeuksia perjantaina, kun olin ollut pari viikkoa kipeänä ennen kisoja. Treenejäkään jalat ilmassa ei tullut kuin yhdet ennen kisoja. Onneks aina ei tarvii olla parhaassa iskussa.

Viikonlopun toinen kohokohta oli prätkän saaminen ajokuntoon. Pientä hienosäätöä siinä vielä on muovien kanssa, mutta suurin homma on jo takana. On aika vapauttavaa pitkästä aikaa päästä tien päälle, kun alla on oikea määrä pyöriä ja riittävästi voimaa. Ilmaki on paljon raikkaampaa, kun vertaa autoon. Pakko kyllä myöntää, että lämmitys ei näissä kakspyöräsissä oikein toimi.

Mitäs tästä eteenpäin? Mulla on kaikenlaista hommaa suunniteltuna, mutta kaikkea en ihan vielä paljasta. Sen kuitenkin voin luvata, että kannattaa seurata lähiviikkoina tiiviisti. Treenit mulla jatkuu tiiviimmin ja laadukkaampina. Tuplatreenejä kenties, kun paranee vielä ihan täysin. Peruskuntoa kuitenkin vielä sinne syksyyn asti. Sitten vielä tän kevää haave ois väsätä pieni voimamiesrata. Sais mukavaa vaihtelua voimanostoon.

Siinä varmaan kaikki tältä kertaa. Jatketaan harjoituksia!

Matka kohti jumaluutta 3.

Viime kerralla päästiin jo hyvin lähelle jumalallisia voimia. Tällä kertaa  ne toivon mukaan jo saavutetaan. Kisalavalle käveleminen itsessään on jo niin kova suoritus, että siihen ei turhan moni kykene. Jännityksen sekä henkisen paineen selättäminen ennen rautaan tarttumista on ensimmäinen merkki saavutetuista yli-inhimillisistä voimista. Mikään maallinen voima ei enää voi pysäyttää nostajaa, joka on jo päättänyt onnistua. Mikäli et kykene löytämään oikeaa mielentilaa, epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa suuresti. Se taas johtaa kavereiden ikuiseen vittuiluun pommittamisesta. Sitä ei varmaan kukaan tahdo kohdalleen.

Oikean mindsetin löytymisen jälkeen seuraava askel on titaaniksi tuleminen. Ensimmäinen kyykkyromu tuntuu yleensä yhtä raskaalle kuin koko maailma. Tunnetta ei pysty sanoin kuvaamaan, mutta jokainen lavalla käynyt tietää sen. Onnistunut ensimmäinen kyykky vain entisestään parantaa itseluottamusta ja sisäisen Atlaksensa voi tuntea pyrkivät ulos. Jotain muutakin voi toki päästä pihalle. Siksi on tärkeää asettaa aloituspaino kyykyssä kohtuulliseksi. Viimeinen kyykky ei nimittäin onnistuneiden yritysten jälkeen tunnu enää miltään, kun tuntee itsensä kuolemattomaksi.

Penkkipunnerrus on kenties kriittisin vaihe jumalallisten voimien saavuttamisen kannalta. Ensimmäinen yritys ei missään nimessä saa epäonnistua, jotta matka jumalten lajiin ei pysähdy tässä vaiheessa. Raudan määrä penkkipunnerruksessa on suoraan verrannollinen jumalallisiin voimiin, jotka tulet saamaan. Tässä vaiheessa kisoja ei yleensä voiteta, mutta se voi tehdä tarvittavan parin kilon eron, joka auttaa maastavedossa. Sitä paitsi penkkiennätyksestä saat salilla paljon enemmän kunniaa kuin vedosta tai kyykystä.

Kisojen viimeisessä ja tärkeimmässä vaiheessa olet jo saavuttanut jumalalliset voimasi. Maastaveto mittaa noita yli-inhimillisiä voimia ja määrittää yleensä voittajan. Lajiin kannattaa aina lähteä voittoa havitellen ja unohtaa kaikki salimaksimit. Joskus kohonnut itseluottamus ja onnistunut kisapreppaus voi nostaa tulosta todella merkittävästi. Itse nostin viikossa 12.5kg ennätystäni vedossa, kun kisoissa pistettiin kaikki peliin. Miksi se ei siis onnistuisi keneltä tahansa muulta. Kannattaa myös panostaa hienoon asennon ottamiseen. Siitä ei saa pisteitä, mutta videolla hieno setuppi näyttää rajulle.

Näihin kirjoituksiin on siis kiteytettynä perusteet jumalallisten voimien hankkimiseen. Kilpaileminen on tärkeä ja hieno asia jokaisessa urheilulajissa ja se on mielestäni yksi ainoista keinoista saavuttaa ylimaalliset voimat. Voimanosto tietenkin on paras tapa. Kysehän on kuitenkin massivisen raskaista kappaleista joita nostelevat universumin vahvimmat olennot.

Hyvää pääsiäistä!

Niin meni tämä pääsiäinen mökkeillessä ja pyörää projektoiden. Viikonloppu kylmässä ja ilman vesiä on siis mun käsitys pääsiäislomasta. Samalla sai kätensä ja naamansa liata öljyllä ja pää kipeänä haistella pakokaasuja sekä bensaa. Palovammojakaan ei tullut kuin muutama ja yhden kengän pohjan sulatin. Onneksi seura oli hyvää ja sai saunoa.

Treeneistä tai painon pudottamisesta ensi viikon kisoja varten ei ollut puhettakaan. Sen sijaan sain tämän talven moottoripyöräprojektin lähes valmiiksi. Enää vilkut ja takavalo paikalleen ja eikun radalle. Tuntuu hyvälle tietää, että kohta pääsee ajamaan, kun on käyttänyt kymmeniä tunteja oman menopelin rakentamiseen. Tunteen voimakkuutta lisää se, että projekti oli aikamoinen sähköhelvetti.

Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Samaa ei voi sanoa valmistautumisesta lauantain voimapunnerruskisoihin Viitasaarella. Tulethan muuten katsomaan niitä 22.4. Klo 13 nuorisotalon teatterille. Itsekin siellä siis nostan, mutta kisapreppaus on jäänyt aika heikoksi. Painoa pitäis pudottaa alle 70kg sarjaan eli vielä vajaa 2kg. Oon punnertanu jalat ilmassa vaan kerran ennen kisoja. Kaiken lisäksi viime viikon treenit jäi kokonaan välistä, kun olin kipeänä. Vahvasti siis menee. Onneks sentään tänään pääsee punnertamaan.

Siinäpä tämän hetken kuulumiset. Täytyy jo nyt luvata, että tällä viikolla julkaisen uuden osan kilpailemisen aloittamisesta, joten kannattaa seurailla. Sitä odotellessa siis.

Matka kohti jumaluutta 2

Joskus 300 vuotta sitten muistaakseni kirjoittelin jotain kilpailun aloittamisesta. Välillä tulee näitä taukoja, mutta aina kannattaa aloittaa uudestaan ja jatkaa siitä mihin jäi. Missään nimessä ei saa kesken jättää mitään. Ei ainakaan lukiota abivuonna, vaikka kävi mielessä lähteä taustatanssijaksi Pete Parkkosen musiikkivideoille. Lahjoja olisi löytynyt siihenkin hommaan, mutta olisin tuntenut suurta syyllisyyttä taistelutovereideni hylkäämisestä ylioppilastutkintolautakunnan armoille. Nämä ajatukset ovat nyt kuitenkin kaikonneet, joten  nyt on aika jatkaa tätä pitkää matkaamme kohti jumalallisia voimia.

Kisatilanne on niitä jännittävimpiä asioita, joita urheilija voi kokea. Kannattaa ottaa siitä kaikki irti, koska jännitys on omiaan parantaman suorituskykyä hetkellisesti. Se voi kuitenkin myös lamauttaa. Siksi on tärkeää osata suunnata jännitys oikein. Itse tykkään lietsoa omaa jännitystäni edellisen päivän ja varsinkin ennen nostoja. Siten saa mukavan latauksen vaativia nostoja varten. Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä saattaa lähteä lapasesta ja silloin tulee sanomista. Esimerkiksi Äänekoskella saattoi joku ruma sana kajahtaa epäonnistuneen vetoyrityksen jälkeen. Ei siis kannata olla liian impulsiivinen.

Ennen lavalle nousua täytyy kuitenkin huolehtia yhdestä suhteellisen tärkeästä asiasta kuten painosta. On ihan tosi hauskaa mennä puntarille ainoastaa tajuamaan, miks viime syksynä sopineet farkut on nyt räjähdyspisteessä. Ensimmäisiin kisoihin kannattaa sen takia valita sellainen painoluokka, johon ei tarvitse vetää painoa. Painon vetäminen ei ole vaikeaa, mutta se täytyy tehdä huolella ja ajan kanssa. Kun painosta ei tarvitse huolehtia, voi täysillä keskittyä nostamiseen. Puntarilla myös ilmoitetaan aloituspainot, joten ne kannattaa miettiä ennen koppiin astumista. Mulla se toisaalta ei varmaan kertaakaan oo toiminu. Melkein jokaisella kerralla oon tuomareille änkyttäny jotain muuta kuin oli tarkoitus ja samalla kuollu sisältä, kun en ymmärrä 200kg ja 300kg eroa.

Sitten se kaikkein tärkein onnistuneiden nostojen kannalta eli lämmittely. Ei missään nimessä kannata laiminlyödä lämmittelyitä varsinkaan kisoissa. Itse tykkään ennen raudan taivuttamista aukoa varsinkin lantion ja alaselän sekä reidet sopivasti hierontapallolla ja venyttelemällä.Samalla häiritsee muita kilpailijoita, kun jäävät ihailemaan mun esteettisiä lanneliikkeitä tai sitten oon vaan niiden tiellä siinä lattialla. Ei myöskään tarvitse väsyttää itseään turhan monella lämmittelysarjalla hirmuromuilla, kun nivelet ovat jo auki ja lihakset elastiset. Lämmittelyissä on myös paras mahdollisuus rakentaa itseluottamusta lavalle tai viilata aloituspainoja tarpeen tullen.

Tästä jatketaan vielä mun lempi asian eli syömisen kautta kilpailemisessa vittumaisimpaan asiaan eli  lavalla nostamiseen. Oon varmaan ainoa voimanostaja, joka rakastaa kisoissa käymistä, mutta vihaa lavalle menemistä. Pakko johtua siitä kävelymatkasta, joka on niiden painojen luokse. Täytyy ens kerralla kysyä levymiehiltä, jos ne tois painot vähän lähemmäs.

Vieläkö ootte siellä?

Hups. Tuli tämmöne kevyt 2kk tauko kirjottamisesta, kun ylioppilaskirjoitukset tosiaan veivät suurimman osan energiasta ja ajasta. Tai no moottoripyörä taisi viedä aikaa vielä vähän enemmän, mutta ainakin sai projektin lähes valmiiksi. Kirjotuksetkin kai meni ihan hyvin ja kolmen vuoden taival lukiossa sai lähes kunniallisen päätöksen.

Vaikka viimeset kaks kuukautta on ollu aika täynnä kaikenlaista tekemistä, on silti ehtinyt myös treenaamaan. Yhden kehonrakennus painotteisen volyymiohjelman oon kerenny reenailla loppuun. Paino on noussut sen aikana 74-75kg paikkeille ja sen mukana myös tuloskunto. Tekniikat ja liikkuvuus vedossa sekä kyykyssä on kokenu suuren muutoksen ja ens viikolla alotan uuden pk-ohjelman hieman pienemmällä volyymilla. Samalla täytyy hommata edes jonkinlainen kesäkunto ilman, että treenit kärsii painon pudotuksesta.

Treeneihin on mennyt aiempaa vähemmän aikaan. Moottoripyörään sen sijaan sitä uppos ihan kunnolla lukemisen ohessa. Uusi perä gixxeristä pienellä takarungot muokkauksella, uudelleen maalaus ja nätimmät etukatteet ovat jo valmiina. Enää perushuollot ajokautta varten, pyörä kasaan ja sen jälkeen enää kovaa ajoa. Saa ton raadon mitsubishin unohtaa hetkeks.

Vikat kirjoitukset mulla oli keskiviikkona ja nyt pitäis jotain tekemistä keksiä. Töihin ois ihan kiva päästä, mutta täytyy kehitellä joku plan B, jos käy huono tuuri. Varmaan täytyy leikkiä muutama kuukaus ammattiurheilijaa ja valmistautua uuteen kouluun. Fysioterapeutiksi tai hierojaksi haen tänä keväänä ja syksyllä toivon mukaan pääsee alottamaan. Siihen asti pitäs jotai muuta keksiä ku munien näppäilyä.

Ai niin ja eilen oli vuoden ensimmäinen voimanostokisa mulla Äänekoskella. Tuloksena alle 74kg sarjaan Suomen ennätys 575kg ja kyykyssä sekä vedossa omat ennätykset 200kg ja 245kg. Tästä jatketaan kohti syksyä. Kirjottaa yritän myös hieman ahkerammin nyt, kun ei muuta tekemistä ole. Muistakaa siis seurailla.

Matka kohti jumaluutta

Mulla kun tätä ylimäärästä aikaa taas on, ajattelin tänne taas alottaa uuden sarjan kirjoituksia. Tällä kertaa kohderyhmänä ne oman salinsa alfat ja ne jotka kokee itsensä alfaksi. Pohdintaa siis kilpailemisen aloittamisesta ja yleensä kisauran alkutaipaleesta. Aloittaminenhan yleensä on se tärkein osa kaikkea ja silloin luodaa ensivaikutelma asiasta, jonka varaan taas rakennetaan muu ymmärrys, joka johtaa alfasta jumalaksi kehittymiseen.

Oli laji mikä tahansa, kannattaa hakeutua mahdollisimman jumalalliseen seuraan, jossa on tietoutta kisaamisesta. On hieman huono lähteä omin päin opettelemaan lähes kaikkea kuten allekirjoittanut. Ei ole aina järkevää keksiä ruutia uudelleen vaan kannattaa kysyä neuvoja aina kun mahdollista, jotta joskus jopa jonkinlaisilta välikohtauksilta välttyisi. Toisaalta kannattaa myös itse aktiivisesti ottaa asioista selvää ja kehittää omia tapoja toimia. Näin pidetään homma mielenkiintoisena.

Kannattaa myös hankkia jonkun näköiset kannustusjoukot tai huoltojoukot. Helpottaa kummasti henkistä painetta kisatilanteessa, kun voi purkaa sitä muiden avulla, vaikka hakkaamalla sitä parasta kaveria. Samalla voi itse keskittyä kisaan, kun kaveri vaihtaa vaipat ja syöttää ne piltit sulle. Itse olen ollut onnellinen siitä, että aina on tukijoita löytynyt, vaikka itsekseen on ollut kisaamassa. On toki ollut niitäkin kisoja, joissa tunnelma on ollut kuin hautajaisissa ja kisaaminen on kyrsinyt jopa tavallista enemmän.

Nyt on siis huolto/kannustusjoukot ja hieman jumalia ympärillä. Mitä vielä tarvitaan, että saadaan homma pyörimään? Itse kisat tietenki. Ensimmäisiin kisoihin kannattaa lähteä sillä asenteella, että ei sitte vituta jos ja kun jotain menee päin persettä. Ei kuitenkaan kannata lähteä katastrofiajattelua harrastamaan. Kisat kannattaa valita vähän oman tason mukaan, jos tavoitteena on brassailla kavereille mitaleilla. Tärkeintähän tässä hommassa on oman egon pönkittäminen ja voitto. Vai oliko se sittenki muiden itsetunnon tuhoaminen ja murskavoitto. Eipä sillä taida olla niin väliä, kunhan on kultamitali näyttää kavereille.

Näiden perusasioiden lisäksi kannattaa myös huomioida oikeanlainen varustus. Kannattaa tarkistaa niiden sääntöjen mukaisuus. Ei ole hauska tajuta kisatilanteessa, että varusteet onkin sääntöjen vastaiset ja sen takia menettää mahdollisuus kisata. Myös palkintopallille kannattaa valita sopiva vaatetus eli ei välttämättä farkut jalassa, kuten minä. Mun farkut oli toki ne legendaariset urheilufarkut, kuten eräälle tuomarille kyseisissä kisoissa selitin. Paras mahdollinen valinta ei ole myöskään se kahtia taitettu karjalalippis tai paskaset väkivaltaverkkarit, vaikka nekin urheiluvaatteita ovat tietyissä piireissä.

Näillä siis pääsee lähes jo alkuun. Vielä on kuitenkin aika paljon asioita, jotka tulevat eteen uudelle kilpailijalle. Ei kannata kuitenkaan pelätä vaan ottakaa mallia Opelin omistajista. Vaikka tietää kaiken vielä jokin kaunis päivä leviävän käsiin, ei kannata miettiä sitä vaan lähteä jokaiselle kauppareissulle kuin matkalle maailman ympäri. Jokainen päivä tuo jotain uutta ja haastavaa. Tästä siis jatketaan seuraavassa tesktissä.

Ja homma jatkuu

Oli kyllä paikallaan parin viikon loma. Lepo niin fyysisesti kuin henkisesti virkistivät ja on mukava lähteä uuteen vuoteen virkeänä ja voimissaan. Lomaan mahtui kiipeilyä, hierontaa, treenejä sekä hieman juhlimista ja paljon rentoutumista. Ruokaakin meni ihan kiitettävästi ja paino on Sotkamosta noussut vähän alta 7kg.

Välillä kannattaa myös rikkoa vähän omia sääntöjä ja muuttaa arvojaan elämäntilanteen mukaan. Mulle se tällä kertaa tarkoitti ruokavalion vapauttamista ja itsensä armahtamista treeneistä. Jatkuvasti olen treenannut, mutta oon jättänyt kesken tai en ole vaan mennyt salille, jos on siltä tuntunut. Ruokaa taas olen syönyt silloin kun on maistunut ja varmasti kaikki herkut on menny.

Vaikka suurimmaks osaks vaan lepäilinki, muistin kyllä aktivoituakin välillä. Boulderpajalla käytiin porukalla Jyväskylässä, treenit kulki koko ajan mukana, projekti prätkän kanssa jatkui ja tein aika totaalisen siivouksen mun pöydälle ja vaatekaappiin. Boulderointia aion jatkaa aina sillon ku huvittaa. Se vaan on niin mukavaa ajanviettoa ja jotain uutta. Pyöränkin kanssa ois seuraavaks eessä maalailua ja istuinten tekemistä, joten tekeminen ei lopu.

Salilla tekemistä riittää myös. Treenit hieman tihenee tästä eteenpäin kohti helmikuun kisoja. Ens viikko kuitenkin on kierrossa kevyt, joten paitatreenejä ei tule ja muutenkin yritän vähän huoltaa kroppaa, vaikka ei sen ihmeemmin ole tukossa. Erittäin hyvin on elimistö vastaanottanu suuret toistomäärät ja pidemmät treenit. Vähän kyykätessä meinaa olla ongelmia, kun meinaa vikojen settien jälkeen taju mennä. Pitää vaan keventää niiden osalta kunnes tottuu rasitukseen taas.

Tein muuten myös videon viime vuoden kisoista, jos et ole jo huomannut.
Linkki löytyy tuosta alta.

https://youtu.be/aKG2T6stuSQ

Tästä onkin hyvä jatkaa tekemistä harrastusten parissa, kun niille löytyy aikaa kirjoituksilta ja koululta. Neljä ainetta olisi edessä ja niiden lisäksi liikuntadiplomi, johon kuuluu esim. tutkielma. Ei auta muu kuin ruveta hommiin. Täytyy myös muistaa kirjoitella tänne välillä.

             Sain joululahjaks iltalukemista