Matka kohti jumaluutta

Mulla kun tätä ylimäärästä aikaa taas on, ajattelin tänne taas alottaa uuden sarjan kirjoituksia. Tällä kertaa kohderyhmänä ne oman salinsa alfat ja ne jotka kokee itsensä alfaksi. Pohdintaa siis kilpailemisen aloittamisesta ja yleensä kisauran alkutaipaleesta. Aloittaminenhan yleensä on se tärkein osa kaikkea ja silloin luodaa ensivaikutelma asiasta, jonka varaan taas rakennetaan muu ymmärrys, joka johtaa alfasta jumalaksi kehittymiseen.

Oli laji mikä tahansa, kannattaa hakeutua mahdollisimman jumalalliseen seuraan, jossa on tietoutta kisaamisesta. On hieman huono lähteä omin päin opettelemaan lähes kaikkea kuten allekirjoittanut. Ei ole aina järkevää keksiä ruutia uudelleen vaan kannattaa kysyä neuvoja aina kun mahdollista, jotta joskus jopa jonkinlaisilta välikohtauksilta välttyisi. Toisaalta kannattaa myös itse aktiivisesti ottaa asioista selvää ja kehittää omia tapoja toimia. Näin pidetään homma mielenkiintoisena.

Kannattaa myös hankkia jonkun näköiset kannustusjoukot tai huoltojoukot. Helpottaa kummasti henkistä painetta kisatilanteessa, kun voi purkaa sitä muiden avulla, vaikka hakkaamalla sitä parasta kaveria. Samalla voi itse keskittyä kisaan, kun kaveri vaihtaa vaipat ja syöttää ne piltit sulle. Itse olen ollut onnellinen siitä, että aina on tukijoita löytynyt, vaikka itsekseen on ollut kisaamassa. On toki ollut niitäkin kisoja, joissa tunnelma on ollut kuin hautajaisissa ja kisaaminen on kyrsinyt jopa tavallista enemmän.

Nyt on siis huolto/kannustusjoukot ja hieman jumalia ympärillä. Mitä vielä tarvitaan, että saadaan homma pyörimään? Itse kisat tietenki. Ensimmäisiin kisoihin kannattaa lähteä sillä asenteella, että ei sitte vituta jos ja kun jotain menee päin persettä. Ei kuitenkaan kannata lähteä katastrofiajattelua harrastamaan. Kisat kannattaa valita vähän oman tason mukaan, jos tavoitteena on brassailla kavereille mitaleilla. Tärkeintähän tässä hommassa on oman egon pönkittäminen ja voitto. Vai oliko se sittenki muiden itsetunnon tuhoaminen ja murskavoitto. Eipä sillä taida olla niin väliä, kunhan on kultamitali näyttää kavereille.

Näiden perusasioiden lisäksi kannattaa myös huomioida oikeanlainen varustus. Kannattaa tarkistaa niiden sääntöjen mukaisuus. Ei ole hauska tajuta kisatilanteessa, että varusteet onkin sääntöjen vastaiset ja sen takia menettää mahdollisuus kisata. Myös palkintopallille kannattaa valita sopiva vaatetus eli ei välttämättä farkut jalassa, kuten minä. Mun farkut oli toki ne legendaariset urheilufarkut, kuten eräälle tuomarille kyseisissä kisoissa selitin. Paras mahdollinen valinta ei ole myöskään se kahtia taitettu karjalalippis tai paskaset väkivaltaverkkarit, vaikka nekin urheiluvaatteita ovat tietyissä piireissä.

Näillä siis pääsee lähes jo alkuun. Vielä on kuitenkin aika paljon asioita, jotka tulevat eteen uudelle kilpailijalle. Ei kannata kuitenkaan pelätä vaan ottakaa mallia Opelin omistajista. Vaikka tietää kaiken vielä jokin kaunis päivä leviävän käsiin, ei kannata miettiä sitä vaan lähteä jokaiselle kauppareissulle kuin matkalle maailman ympäri. Jokainen päivä tuo jotain uutta ja haastavaa. Tästä siis jatketaan seuraavassa tesktissä.

Ja homma jatkuu

Oli kyllä paikallaan parin viikon loma. Lepo niin fyysisesti kuin henkisesti virkistivät ja on mukava lähteä uuteen vuoteen virkeänä ja voimissaan. Lomaan mahtui kiipeilyä, hierontaa, treenejä sekä hieman juhlimista ja paljon rentoutumista. Ruokaakin meni ihan kiitettävästi ja paino on Sotkamosta noussut vähän alta 7kg.

Välillä kannattaa myös rikkoa vähän omia sääntöjä ja muuttaa arvojaan elämäntilanteen mukaan. Mulle se tällä kertaa tarkoitti ruokavalion vapauttamista ja itsensä armahtamista treeneistä. Jatkuvasti olen treenannut, mutta oon jättänyt kesken tai en ole vaan mennyt salille, jos on siltä tuntunut. Ruokaa taas olen syönyt silloin kun on maistunut ja varmasti kaikki herkut on menny.

Vaikka suurimmaks osaks vaan lepäilinki, muistin kyllä aktivoituakin välillä. Boulderpajalla käytiin porukalla Jyväskylässä, treenit kulki koko ajan mukana, projekti prätkän kanssa jatkui ja tein aika totaalisen siivouksen mun pöydälle ja vaatekaappiin. Boulderointia aion jatkaa aina sillon ku huvittaa. Se vaan on niin mukavaa ajanviettoa ja jotain uutta. Pyöränkin kanssa ois seuraavaks eessä maalailua ja istuinten tekemistä, joten tekeminen ei lopu.

Salilla tekemistä riittää myös. Treenit hieman tihenee tästä eteenpäin kohti helmikuun kisoja. Ens viikko kuitenkin on kierrossa kevyt, joten paitatreenejä ei tule ja muutenkin yritän vähän huoltaa kroppaa, vaikka ei sen ihmeemmin ole tukossa. Erittäin hyvin on elimistö vastaanottanu suuret toistomäärät ja pidemmät treenit. Vähän kyykätessä meinaa olla ongelmia, kun meinaa vikojen settien jälkeen taju mennä. Pitää vaan keventää niiden osalta kunnes tottuu rasitukseen taas.

Tein muuten myös videon viime vuoden kisoista, jos et ole jo huomannut.
Linkki löytyy tuosta alta.

https://youtu.be/aKG2T6stuSQ

Tästä onkin hyvä jatkaa tekemistä harrastusten parissa, kun niille löytyy aikaa kirjoituksilta ja koululta. Neljä ainetta olisi edessä ja niiden lisäksi liikuntadiplomi, johon kuuluu esim. tutkielma. Ei auta muu kuin ruveta hommiin. Täytyy myös muistaa kirjoitella tänne välillä.

             Sain joululahjaks iltalukemista