Saliparodiaa: lapset salilla

Kuinka moni on törmännyt salilla vanhempiin, jotka tuovat lapsensa mukanaan salille treenin ajaksi? Minä ainakin ja joskus oon itekki tuonu pikkuveljen salille mukaan. Kokemukset lapsista salilla voi helposti jaotella neljään kategoriaan. On olemassa riehuvia ja ääneikkäitä lapsia, hiljaisia ja kilttejä, leikkiviä sekä vanhempien kanssa treenaavia lapsosia. Lapsen käytös on usein myös vanhemmasta kiinni. Jotkut laiminlyövät lapsen vahtimisen totaalisesti ja jättävät ipanan kanssatreenaajien kontolle ja toisessa ääripäässä lapsi köytetään kyykkyhäkkiin jesarilla.

Kaikkien kauhu salilla on se äänekäs kakara, joka heittelee lukkoja muiden varpaille ja juoksee pää edellä painoihin. Lapsi aiheuttaa vaaraa kaikille ympärillään, mutta ennen kaikkea itselleen. On kuitenkin vanhemman harkinnassa ottaako huonosti käyttäytyvän lapsen mukaansa salille. Pahin mahdollinen yhdistelmä on kauhukakara, jonka vanhempi ei välitä lapsen konnankoukuista. Yhtään parempi ei toisaalta ole lapsen perässä huutaen juokseva hermoraunio. Tällöin pää paketissa salilta saattaa lähteä lapsen lisäksi hänen vanhempansa.

Hiljaiset ja kiltit lapset eivät yleensä ole kenellekkään häiriöksi. He istuvat nurkassa hiljaa kännykkää räpläten, kun äiti tai isi treenaa. Lapsi ei herätä mitään huomiota ja vaarana on sekoittaa levypainon kokoinen pallero oikeaan kiekkoon. Siksi olisi tärkeää saada myös lapsi aktivoitumaan treenin aikana. Lapsi on mainio apu esimerkiksi pienten kiekkojen ja lukkojen kantamisessa, jos ei hän itse treenaa. Samalla lapsi saa myös oman saliuransa alkuun. Pohjaltahan sitä aloitetaan muuallakin ja paras ikä aloittaa tuleva ura on jo eskarissa.

Paras mahdollinen tilanne on se, että lapsi treenaa vanhempansa kanssa. Omakin saliharrastukseni sai kipinänsä jo eskarista, kun isäni kanssa treenasin. Salilla lapsi oppii elintärkeitä taitoja, kuten maastavedon, kyykyn ja penkin. Näiden opettaminen kuitenkin on täysin vanhempien kontolla, sillä koulussa vaietaan niistä täysin. Mielestäni sadan kilon penkki pitäisi olla edellytys ala-asteelta pääsemiseen. Joka tapauksessa maastavetoa ja kyykkyä tekevästä lapsesta ei tule itkupilli, joka pyytää äitiä laittamaan laastarin vaan muita lapsia aamupalaksi syövä massamonsteri. Ole siis hyvä vanhempi ja laita lapsesi aamupuuroon mitallinen kreatiinia ja vie hänet penkkaamaan.

Sitten vielä ns. normaalit lapset eli leikkivät lapset. Ei ole mitään parempaa kuin lapsi, joka leikkii ihan omissa oloissaan jossain hiljaisessa nurkassa. Hän ei ole tekemässä ilkeyttä tai häiritsemässä treenaavia ihmisiä. Lapsen vanhempikin saa ilman huolta hetken hengähtää ja taivuttaa rautaa. Paras ja parhaiten mieleeni jäänyt kokemus leikkivästä lapsesta salilla on, kun pieni poika leikki sotaa isän treenatessa. Mitään häiriötä ei aiheutunut ankarasta tulituksesta huolimatta ja lapsikin oli aivan tyytyväinen, vaikka ei saanutkaan käyttää lukkoja käsikranaatteina. Tulee omat ensimmäiset vuodet salilla mieleen.

On ihan hyvä, että lapsia tuodaan salille jo pienestä asti. En minäkään olisi välttämättä innostunut treenaamaan, jos en pienenä nuijapäänä olisi isän kanssa siellä käynyt. Pitää kuitenkin ottaa muut kävijät huomioon, koska huonosti käyttäytyvä lapsi on vaaraksi kaikille. Ei ole myöskään kiva, jos lapsi on kaksi tuntia lukittuna vessaan kännykän kanssa. Ihan parasta on tehdä lapsellekkin kokemuksesta mielenkiintoinen, jotta uusia tulevaisuuden urheilijoitakin saadaan edes osasta. Samalla he oppivat jo pienestä asti liikunnan tärkeyden.

Penkkipunnerrus on turhaa!

Näin ainakin väittää Iltalehti 16.6. julkaistussa kirjoituksessaan, jonka otsikko on "Penkkipunnerrus ja 4 muuta turhaa liikettä. Teksti esittelee viisi turhaa liikettä, jotka joukko kuntosalieksperttejä on valinnut. Penkkipunnerruksen lisäksi listalla on vipunostot sivulle, rannekääntö, vatsalihaslaite ja lähentäjälaite. Penkkipunnerruksen pelkkä mainitseminen kyseisellä listalla on pyhäinhäväistys. Ei se turhaan ole osa voimailun pyhää kolminaisuutta

"Brittiläisen kuntosaliketjun perustajan Nick Mitchellin mukaan penkkipunnerruksessa on kyse vain yksinkertaisesta hissiliikkeestä." Jo tämä argumentti kusee täysin omille nilkoilleen. Mitä turhaa "hissiliikkeessä" on? Lähes kaikissa liikkeissä painoa siirretään ylös alas kuten hissi eivätkä ne ole turhia. Miten muutenkaan lihaksen saa supistumaan ja venymään? Sitä paitsi paino penkkipunnerruksessa ei edes kulje suoraa rataa raiteilla kuten esim. ylätaljassa, jolloin se rasittaa epäsuorasti yhä suurempaa määrää lihaksia. Enkä sanoisi penkkipunnerruksen olevan yksinkertainenkaan. Se on muiden moninivelliikkeiden ohella vaikeimpia ja teknisesti herkimpiä suorituksia. Liike vaatii tarkkaa koordinaatiota ja kehittyneen lihashermotuksen, joita ei yhdessä yössä saada aikaiseksi vaan vuosien harjoittelulla.

Moninivelliikkeethän ovat yleisesti ottaen tehokkaimpia ja ne rasittavat suuria lihasryhmiä. Penkki ei ole poikkeus ja pääasiassa työtä tekevät rintalihakset, ojentajat ja etuolkapäät. Iltalehdessä kuitenkin mainitaan, että penkkipunnerrus ei ole tehokas rintalihasliike, koska kaikki eivät saa siinä riittävää supistusta rintaan. Parempi olisi tehdä esim. käsipainopenkkiä. Onhan se nyt aivan päivänselvää, että penkki ei ole tehokkain rintalihasliike, koska työtä tekee moni muukin lihas. Penkkipunnerrus ei myöskään ole supistava liike rinnalle, vaan se pääasiassa venyttää lihasta. Siksi apuliikkeenä on tapana tehdä myös supistavia liikkeitä.  Lihaskasvun ja voiman kannalta supistusta ja venytystä tarvitaan eikä pelkästään kovempi supistus tee esim. käsipainopenkistä parempaa liikettä.

Penkkipunnerruksessa on mahdollista käyttää suhteellisen suuria painoja, mikä tekee siitä tehokkaan liikkeen. Ei ole montaa liikettä, joissa yläruumista voisi rasittaa yhtä suurella vastuksella. Lihaskasvu ja voiman lisääminen kuitenkin vaativat suurilla vastuksilla suoritettuja liikkeitä eikä pelkästään Tiimarin pinkkien käsipainojen heiluttelua. On  kuitenkin mahdollista, että ihminen kärsii jostain vammasta, joka estää penkkipunneruksen tekemisen. Silloin kannattaa etsiä korvaava variaatio, joka ei tuota kipua kuten käsipainopenkki. En kuitenkaan lähtisi poistamaan penkkipunnerrusta treeniohjelmastani vain siksi, että Iltalehti sanoo niin. Sama kuin voittaisit lotossa pääpotin, mutta jättäisit hakematta rahasi.

Paskan puhuminen ei rajoitu pelkästään penkkipunnerrukseen. Vipunostot myös ovat jostain syytä pääseet tälle listalle. Niitä ei pitäisi tehdä, koska on todennäköistä, tehdä liike väärin. Sen sijaan  asiantuntija suosittelee tekemään pystypunnerrusta samalla kun kyykkäät. Sekö on sitten helpompaa? Yhden ainoan nivelen sijaan pitääkin keskittyä koko ruumiiseen.. Liike kaiken lisäksi hävittää lähes kaiken rasituksen olkapäiltä, kun painot työnnetään ylös kyykystä saadulla liike-energialla. Lopputuloksena on zumban ja crossfitin sekasikiö, jolle nauravat harakatkin. Vipunostot makuultaankaan eivät kelpaa, koska ensin pitäisi osata penkkipunnerrus... En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä säälistä. Vipunostot makuultaan kun on juuri se liike, jolla saadaan se haluttu kova supistus rintalihaksiin. Se on myös omiaan täydentämään penkkitreenin.

Loppihin liikkeisiin en sen tarkemmin ota kantaa. Rannekäännöt ja lähennykset ovat ihan ok kunhan niitä ei tehdä pääliikkeinä. Vatsat taas on oikeasti paljon parempi tehdä kehonpainolla, koska se vaatii paljon enemmän kontrollia. Penkkipunnerrusta ja vipareita ei kuitenkaan kannata lopettaa, koska ne kyseiseltä listalta löytyvät. Syö Iltalehden olematonta uskottavuutta edes väittää mitään näin julkeaa. Onneksi kirjoitus kaatuu omiin heiveröisiin jalkoihinsa. Jos haluat nähdä Iltalehden mielestä jotain turhaa, mene youtube kanavalleni katsomaan edellinen treenipäivyri ja tilaa kanava samalla. Alla linkit Iltalehteen ja tubeen
Tästä artikkeliin
Tästä kanavalle

Kesän kuulumiset

Niin vaan tuli kesä meillekkin, vaikka välillä näyttikin pahalle. Mukava lomailla hyvillä keleillä ja päästä harrastamaan vähän eri asioita kuin normaalisti. Samalla innostuin taas vanhoistakin harrastuksista uudelleen. Ammuntaa tuli pienempänä harrastettua melkein joka viikko ja nyt löytyi sekin kipinä uudelleen, kun kävi haulikolla ja piekkarilla kerran paukuttelemassa. Jatko-opinnotkin varmistuivat ensi syksylle Jyväskylässä. Hierojaksi siis lähden syyskuussa kouluttautumaan.

Hyvät kelit on vieny ajoittain intoa treenaamisesta, mutta ehkä se on vaan hyvä asia. Hyvä keskittyä myös muuhun, vaikka EM-kisat on parin kuukauden päästä. Moottoripyörällä on ollu aika mahtava ajaa, vaikka pitkiä lenkkejä ei oo oikein päässy vielä tekemään. Kilometrejä kuitenkin tahtoo kertyä tasaisen renkaat tappavaa vauhtia. Kelit on moottoripyöräilyn lisäks ollu aika suotuisat ihan vaan ulkona loikoilulle. Välillä pitää vaan maata ja olla tekemättä mitään.

Moottoripyöräilyn ja makaamisen lisäksi oon tosiaan aktivoitunu myös ampumisessa niin tuliaseilla kuin jousellakin. Ostin juuri uuden metsästystaljan vuosien tauon jälkeen. Taitaa olla 5-vuotta siitä, kun aktiivisemmin jousipyssylläkin ammuin. Mukava peli ampua pilkkaa, kun on vähän jerkkuakin jousessa. Ehkä otankin sen tänä syksynä metsälle haulikon ja kiväärin sijaan. Nojoo, ehkä mitään vakavamielistä en tästä kehitä. Jotain rentoa ajanvietettäkin täytyy olla.

Ja niin kouluun tosiaan pääsin, vaikka aluks näyttikin vähän epätoivoselle. Fysioterapeutiksi tai hierojaksi oli haaveena päästä opiskelemaan. Ovi ei auennut vielä fyssariksi, mutta hierojan ammattitutkinto ei omasta mielestäni ole yhtään huonompi. Koulutus on suht lyhyt ja vaatii hyvää kuntoa sekä kädentaitoja. Siis ihan mua varten. Mukava myös vaihtaa välillä maisemaa hieman isommalle kirkolle.

Youtubessa myös pyrin nyt aktivoitumaan enemmän, kun valmistujaisetkin on nyt takana. Perjantaina viimeksi julkaisin uuden treenipäivyrin, joten sinne vaan katselemaan. Ensi viikolla pyrin seuraavan osan jo julkaisemaan, joten kannattaa tilata kanava mikäli kiinnostaa. Mutta nyt jatkamaan lomaa.

Saliparodiaa: musiikki

Mitä musiikkia salilla tulisi kuunnella? Tästä on varmasti väännetty monella punttiksella useampaan otteeseen. Siksi tässä tekstissä aion ratkaista asian kaikkien salien osalta, joten kannattaa lukea tarkkaan. Maku asioistahan ei voi kiistellä, mutta nyt ei ole kyse siitä. Musiikki salilla voi ratkaisevasti vaikuttaa elämää suurempiin suorituksiin kuten penkkimaksimin kokeilemiseen. Tekee ihan helvetin suuren eron, jos taustalla soi Metallica eikä Antti Tuisku. Toki Antti Tuiskullakin voi saada aggressiot päälle, mutta ne yleensä puretaan radioon eikä painoihin.

Salillahan ei oikeasti kuunnella muuta kuin heviä. Ihantellinen tilanne on se, että joku on 10 vuotta sitten polttanut levylle Metallicaa, Iron Maidenia, Slayeria ja Motörheadia eikä muita levyjä salilla ole olemassa. Vielä parempi, jos mankkakin on jostain 90- luvulta ettei kukaan osaa laittaa muuta kun sen yhden levyn soimaan. Volyymiahan pitää kanssa olla sen verran, että et vahingossakaan kuule, kun naapurin Irma yrittää pyytää laittamaan jotain kevyempää. Kaiken lisäksi kunnon jylinä peittää alleen kanssatreenaajien ähinän, kolistelut sekä heikkouden äänet, joita treenikaverisi päästää satkun jäädessä rinnalle.

Valitettavasti emme aina ole niin onnekkaita, että saisimme nauttia kunnon salimusiikista. Aina sinne eksyy joku onneton, joka tuo Isac Elliotin tai Robinin uusimman levyn kuunneltavaksi kaikille. Vielä valitettavampaa on se, että kyseinen levy aina vahingossa menee rikki tai se hukkuu viikon sisällä. Vielä piinaavampia ovat ne henkilöt, jotka soittavat puhelimeltaan tunnin putkeen Antti Tuiskua, kun soittolistalta ei löydy muuta. Näille onnekkaille on varattu oma paikka helvetistä, jossa joutuvat kuuntelemaan 30 tuntia päivässä Yön Rakkaus on lumivalkoinen.

Viime syksynä totesin Italiassa kisoissa, että diskomusiikki ei todellakaan sovi salille tai varsinkaan voimanostokisoihin. Epäonnistuneet nostoyritykset siellä voin puhtaalla omatunnolla laittaa musiikin piikkiin. Lisäksi yhdelläkään salille en ole vielä nähnyt diskopalloa enkä Disco Stuta tanssimassa spottivaloissa. Salilla tanssitaan vain uuden ennätyksen johdosta ja ainoat kimaltavat asiat ovat hiki- ja veripisarat.

Ylioppilasparodiaa

Niin vaan se lakki painu päähän tällekkin kouluun ylikypsyneelle. Kolmen vuoden kärsimys, jota lukioksi sanotaan, loppui ja jätti jälkensä varmasti kaikkiin meistä sekä opetti paljon mm. vastuusta ja etenkin sen välttämisestä. Yleissivistyksestä on turha puhua enää, koska kaikki koulun penkillä opittu oksennettiin kirjoituksissa pihalle tai viimeistään ylioppilasjuhlissa nurmikolle. Tulevaisuudessa on kuitenkin suunta vain ylöspäin.

Lukio opetti minulle paljon hyviä elämäntaitoja, joita todennäköisesti tulen hyödyntämään tulevaisuudessakin. Kuten sanoin, vastuun välttäminen on kenties tärkein koulussa opittu asia. Se opitaan jo ala-asteella, mutta lukiossa taito hiotaan huippuunsa. Sinänsä vastuunvälttäminen ei ole vaikeea, mutta ylioppilaaksi pääsy vaatii myös töiden saattamista loppuun asti. Näiden kahden asian yhdistäminen on kuin yhdistäisi juoksun ja voimanoston.

Toinen tärkeä asia on vapaa-ajan ja työn yhdistäminen järkevästi. Viimeisen illan taktiikka on hyvin yleinen keino saada aikaa levolle sekä harrastuksille. Toiseksi yleisin keino on palauttaa kaikki työt pari viikkoa myöhässä toivoen, että opettaja ei huomaa. Vapaa-aikaa on mahdollista saada myös keskellä päivää. Autokoulu on oivallinen keino saada taukoa koulunkäynnistä. Legendan mukaan eräs minun luokallani kävi autokoulua 3 vuotta joka päivä.

Työntekoon kuuluu myös työmoraali, joka lukiossa opiskelevilla on tunnetusti huipussaan. Projektien ja ryhmätöiden teossa työmoraali pääsee kovimpaan testiin ja lähes kaikki ylioppilaat ovat niiden takia joutuneet uhraamaan kaiken kunnioituksen ja arvostuksen itseään kohtaan. Kaikkein uskomattomin asia on kuitenkin opettajien loputon optimistisuus. Täytyy elää täysin pumpulissa, jotta voi löytää jotain hyvää sanottavaa työstä, jonka edellisen vuoden abi on paskantanut ja joku meistä tuonut opettajan pöydälle hieman eri muotoisena.

Täytyy kuitenkin olla kiitollinen kaikille kavereille ja opettajille, jotka ovat olleet mukana nämä kolme vuotta. On erittäin lohduttavaa, kun huomaa myös muiden kainalot hiessä improvisoivan ruotsiksi ulkoa opeteltavaksi tulleita läksyjä. Kiitokset myös vanhemmille, jotka rahoittivat opiskelumateriaalit. Valmiiksi täytetyt kirjat olivat siunaus äidin rahapussille, mutta etenkin minulle enkun kursseilla. Nöyränä kiitän kaikkia ja lähden rakentamaan omaa tulevaisuuttani näiden oppien varaan.