Kuinka moni on törmännyt salilla vanhempiin, jotka tuovat lapsensa mukanaan salille treenin ajaksi? Minä ainakin ja joskus oon itekki tuonu pikkuveljen salille mukaan. Kokemukset lapsista salilla voi helposti jaotella neljään kategoriaan. On olemassa riehuvia ja ääneikkäitä lapsia, hiljaisia ja kilttejä, leikkiviä sekä vanhempien kanssa treenaavia lapsosia. Lapsen käytös on usein myös vanhemmasta kiinni. Jotkut laiminlyövät lapsen vahtimisen totaalisesti ja jättävät ipanan kanssatreenaajien kontolle ja toisessa ääripäässä lapsi köytetään kyykkyhäkkiin jesarilla.
Kaikkien kauhu salilla on se äänekäs kakara, joka heittelee lukkoja muiden varpaille ja juoksee pää edellä painoihin. Lapsi aiheuttaa vaaraa kaikille ympärillään, mutta ennen kaikkea itselleen. On kuitenkin vanhemman harkinnassa ottaako huonosti käyttäytyvän lapsen mukaansa salille. Pahin mahdollinen yhdistelmä on kauhukakara, jonka vanhempi ei välitä lapsen konnankoukuista. Yhtään parempi ei toisaalta ole lapsen perässä huutaen juokseva hermoraunio. Tällöin pää paketissa salilta saattaa lähteä lapsen lisäksi hänen vanhempansa.
Hiljaiset ja kiltit lapset eivät yleensä ole kenellekkään häiriöksi. He istuvat nurkassa hiljaa kännykkää räpläten, kun äiti tai isi treenaa. Lapsi ei herätä mitään huomiota ja vaarana on sekoittaa levypainon kokoinen pallero oikeaan kiekkoon. Siksi olisi tärkeää saada myös lapsi aktivoitumaan treenin aikana. Lapsi on mainio apu esimerkiksi pienten kiekkojen ja lukkojen kantamisessa, jos ei hän itse treenaa. Samalla lapsi saa myös oman saliuransa alkuun. Pohjaltahan sitä aloitetaan muuallakin ja paras ikä aloittaa tuleva ura on jo eskarissa.
Paras mahdollinen tilanne on se, että lapsi treenaa vanhempansa kanssa. Omakin saliharrastukseni sai kipinänsä jo eskarista, kun isäni kanssa treenasin. Salilla lapsi oppii elintärkeitä taitoja, kuten maastavedon, kyykyn ja penkin. Näiden opettaminen kuitenkin on täysin vanhempien kontolla, sillä koulussa vaietaan niistä täysin. Mielestäni sadan kilon penkki pitäisi olla edellytys ala-asteelta pääsemiseen. Joka tapauksessa maastavetoa ja kyykkyä tekevästä lapsesta ei tule itkupilli, joka pyytää äitiä laittamaan laastarin vaan muita lapsia aamupalaksi syövä massamonsteri. Ole siis hyvä vanhempi ja laita lapsesi aamupuuroon mitallinen kreatiinia ja vie hänet penkkaamaan.
Sitten vielä ns. normaalit lapset eli leikkivät lapset. Ei ole mitään parempaa kuin lapsi, joka leikkii ihan omissa oloissaan jossain hiljaisessa nurkassa. Hän ei ole tekemässä ilkeyttä tai häiritsemässä treenaavia ihmisiä. Lapsen vanhempikin saa ilman huolta hetken hengähtää ja taivuttaa rautaa. Paras ja parhaiten mieleeni jäänyt kokemus leikkivästä lapsesta salilla on, kun pieni poika leikki sotaa isän treenatessa. Mitään häiriötä ei aiheutunut ankarasta tulituksesta huolimatta ja lapsikin oli aivan tyytyväinen, vaikka ei saanutkaan käyttää lukkoja käsikranaatteina. Tulee omat ensimmäiset vuodet salilla mieleen.
On ihan hyvä, että lapsia tuodaan salille jo pienestä asti. En minäkään olisi välttämättä innostunut treenaamaan, jos en pienenä nuijapäänä olisi isän kanssa siellä käynyt. Pitää kuitenkin ottaa muut kävijät huomioon, koska huonosti käyttäytyvä lapsi on vaaraksi kaikille. Ei ole myöskään kiva, jos lapsi on kaksi tuntia lukittuna vessaan kännykän kanssa. Ihan parasta on tehdä lapsellekkin kokemuksesta mielenkiintoinen, jotta uusia tulevaisuuden urheilijoitakin saadaan edes osasta. Samalla he oppivat jo pienestä asti liikunnan tärkeyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti