Sivut

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Pienellä paikkakunnalla treenaaminen

Pienillä paikkakunnilla monet asiat on eri tavalla kuin hieman suuremmissa kaupungeissa. Myös salit ja siellä treenaavat ihmiset ovat erilaisia, kun ihmisiä ja tilaa on vähemmän. Pienen ikäni olen Viitasaarella käynyt salilla, joten tiedän mistä puhun, kun kerron minkälaista on treenata pienellä paikkakunnalla. Tällaisella perseen kokoisella läntillä kaikki jo valmiiksi tuntevat toisensa ja salilla kävijät tuntevat vielä paremmin. Jokainen varmasti tunnistaa minutkin jo pelkästään hien hajun perusteella.

Tilan pienuudella on myös muita vaikutuksia. Salilla ei tarvitse olla kuin kaksi ihmistä, että täytyy jonottaa laitteisiin tai vuorottelemaan. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minä penkkaan tynkäkäsilläni jonkun parimetrisen kanssa samalla penkillä. Tulee apuliikkeet siinä ohessa, kun veivaa telinekorkeuksia kakkosesta kutoseen ja tangossa on toista sataa kiloa romua. Viitasaaren salilla homma viedään ihan omiin ulottuvuuksiin, kun on kolme penkkiä ja kuus eri kokosta jätkää penkkaa yhellä penkillä.

Paras asia pienen paikkakunnan saleissa on se, että usein saa treenata aivan yksin, kunhan ei mene missään nimessä aamulla. Kahdeksan aikoihin, jos eksyy salille, siellä on mummojen satujumppakerho pystyssä. Ei hirveästi motivoi katsoa mummojen zumbaamista Matin ja Tepon tahtiin. Säälin iltavuorossa työskenteleviä. Yksin treenaamisessa on kuitenkin varjopuolensa, jos ei ole yhtä itsetuhoinen kuin minä ja ota ykkösiä ilman varmistajia. Varmistajan saaminen on tosiaan hieman hankalaa, kun salilla ei ole muita. Toisaalta kuolemanvaara motivoi kummasti ja kaiken kruunaa treenin lopuksi peilin edessä posettelu kaikessa rauhassa.

Pienille paikkakunnille kuuluvat aina kaikkien tuntemat henkilöt, jotka ovat pääseet ihmisten suosioon kummallisilla tavoillaan. Pienen paikkakunnan sali ei ole yhtään poikkeus vaan siellä näitä "kylähulluja" pääsee näkemään vielä useammin. He ovat salin tunnistettavampia ja legendaarismipia treenaajia, joiden läsnäolon huomaa lähes väkisin. Yksi esimerkki itseni lisäksi on meidän salin lankkupenkkimies. Kyseisen herran marssiessa salille jokainen tietää kaivaa salin nurkasta kakkosnelosen pätkän valmiiksi. Sitten kun kutsu käy ei vaihtoehtoja ole.

En tiedä muiden kuntien saleista, mutta Viitasaarella sali on lähes täydellinen aikakone 90- luvulle. Kun ovesta astuu sisään, ensimmäisenä näkee ajan kuluttamat laitteet ja kiekot. Täytyy kuitenkin muistaa, että todellinen kauneus on sisällä, koska vanhat laitteet toimivat kuin junan vessa. Kiekotkin ovat jo valmiiksi sen näköisiä, että niitä ei tarvitse sääliä yhtään. Voi siis aivan huoletta treenata miettimättä, että hajoavatko laitteet. Voisi sanoa, että laitteet ja kiekot on juuri sisäänajettu ja ovat nyt parhaassa käyttöiässä.

Pienellä salilla treenaamista ei voita mikään. Halpa hinta ja toimivat laitteet sekä tutut salillakävijät luovat kokonaisuuden jota ei voita mikään. Saa aivan rauhassa treenata hyvässä seurassa. Ja tänään muutenei tule uutta treenipäivyriä, mutta matkan jälkeen on tulossa lomakooste ja treenipäivyri samalla. Mutta nyt kohti Espanjaa.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Viikon parhaat uutiset!

Nyt on ihan mahdottoman hyviä uutisia koskien blogia ja sen tulevaisuutta. Sain tässä lähiaikoina facessa vinkin, että Hikipanta hakee uusia bloggaajia sivustolleen ja ajattelin huvikseni kokeilla, jos sattuisi käymään säkä. No tiistaina tuli sitten positiivinen tieto, että mut on valittu sivustolle uudeksi kirjoittajaksi ja, että voisin aloittaa julkaisemaan tekstejä siellä.. Nyt pitäis vaan profiilikuvia enää napsia sinne.

Lisää aika paljon motivaatiota kirjoittaa ja avaa mahdollisuuden tavoittaa suurempi yleisö, kun saa tällaisen tilaisuuden. Voin melkein jo luvata, että tulen kirjoittamaan vielä aktiivisemmin ja
panostamaan laatuun sekä ulkoasuun enemmän. Parhaassa tapauksessa tästä alkaa nyt uusi ura aukeamaan mulle, kunhan homma saa eka tuulta purjeisiinsa.

Ja vielä toinenkin iloinen asia on tapahtumassa tässä lähiaikoina. Nyt lauantaina lähden Espanjaan parin viikon lomalle Torremolinokseen. Samalla toki pitää treenata penkin EM-kisoihin, mutta suurimman osan ajasta taidan kuitenkin ottaa ihan rennosti hiekkarannalla ja kahviloissa. Pakkaushommia siis alkaa pukata. Toivottavasti siellä ei hirveen kylmä vaan oo, kun ei pilkkihaalari mahu kassiin.

No mutta reissusta saatte sit kuulla, kun sieltä tulen. Tietysti saatan jostain kuppilasta kirjotella ihan kiusallani, jos jaksan. Sen voin kuitenkin luvata varmaksi, että saan sen suomalaisen kateuden teistä irti, kun lämpömittari näyttää yli 30 varjossa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta rantabaarin terassille, jolla nautin kylmää oluttani katsellen Välimerta.

Mutta joo. Tällä viikolla on ainakin yksi kirjoitus vielä tulossa ja treenipäivyrikin on tekeillään tubeen. Toivottavasti ne ehdin/jaksan puskea pihalle vielä tällä viikolla, koska ensi viikolla mulla ei oo nettiä eikä tietokonetta. Tästä on ihan hyvä jatkaa taas harjoituksia.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Saliparodiaa: kesäkunto

Kesä on jo pitkällä, mutta silti viimeiset epätoivoiset yrittää päästä kesäkuntoon. Ei oikein auta enää tässä vaiheessa, mutta ensi vuotta ajatellen on paras aika aloittaa nyt. Jos et kesäkuntoon päässyt tänä vuonna niin se kyllä onnistuu ensi vuonna kunhan malttaa jatkaa työntekoa aina sinne ensi kesäkuuhun asti ja mielellään sen jälkeenkin. Tämä kuitenkin koskee vain niitä, jotka kokevat tarvetta päästä rannalle keikistelemään bikineissä tai pullistelemaan speedoissa. Ilman tällaista motivaattoria on aivan turha edes yrittää. Treenaaminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin ellei ole olemassa ulkoista motivaation lähdettä kuten itsensä paljastaminen hyvällä itsetunnolla.

Nyt kannattaa lukea tarkkaan, jos olet sitä ihmistyyppiä, joka tuntee itsensä aina liian läskiksi ja haluaa edes kerran elämässään olla kunnossa. Hyvään kuntoon ei pääse pelkästään laihduttamalla. Tarvitaan jotain muutakin kuin luuta, jota esitellä naapurin tytöille tai pojille. Siksi on hyvä aloittaa kunnon "offseasonilla" ja pyrkiä kasvattamaan lihasmassaa mahdollisimman paljon ennen dieettiä. Ruokaa on siis syötävä paljon, mutta se ei riitä. Jos et halua diabetestä ja sepelvaltimotautia tai näyttää voimanostajalle, kannattaa treenata ahkerasti ja käyttää ravinnosta saatu energia hyödyksi. Kesällä se toki on vielä helppoa, mutta syksyllä kannattaa varoa kaamosmasennusta. Sen iskiessä suklaan kulutus voi nousta niin suureksi, että treenejä pitäisi olla kolmet päivässä.

Motivaatiota syömiseen ja treenaamiseeen kannattaa hakea youtubesta. Romanstisoidut videot bulkkaamisesta ja kovaa treenaamisesta toivon mukaan luovat illuusion helposta ja miellyttävästä touhusta. Tällainen pumpulissa eläminen voi tuoda juuri sen tarvittavan motivaation, joka auttaa jaksamaan elämässä. Ilman Ct Fletcherin motivoivia videoita viikon bulkkaamisen jälkeen tulet itkemään itsesi uneen joka ilta, kun katsot itseäsi peilistä ja etsit vatsalihaksiasi.

Offin aikana kannattaa aina haaveilla dieetistä ja siitä miten kireä on sen jälkeen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun paino on noussut 15kg kuukaudessa. Vielä kannattaa uskotella itselleen, että on saanut 10kg puhdasta lihasmassaa ja loput 5kg nestettä. Valheessa eläminen luo uskoa tulevaan. Dieetillä sitten ehtii murehtimaan läskin määrästä. Kannattaa siis nauttia elämästä ja uskoa hyvään tulevaisuuteen, kun se on mahdollista. Dieetille siirryttäessä taas kannattaa tehdä päinvastoin ja miettiä kuinka paljon paremmin asiat ovat offilla.

Projektin lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Revityt vatsalihakset ja säikeilevät pakarat kuorrutettuna itseruskettavalla kruunaavat kaiken sen työn, jonka on tehnyt. Viikon ajan saa nauttia täydellisestä kehostaan, kunnes iskee tyytymättömyys itseensä. Joka päivä mietit, että pohkeet ovat liian pienet tai selässä on liikaa läskiä ja penkkitulos on liian pieni. Tämä tyytymättömyyden tunne ajaa loputtomaan täydellisen kesäkunnon jahtaamiseen. Joka vuosi sama rumba ja aina tuntee olevansa yhtä lihava kuin aloittaessaan. Sitten ovat ne jotka tyytyvät siihen mitä ovat. He taas ajautuvat baariin nauttimaan työnsä tuloksista eivätkä edes huomaa kuinka kaljan mukana liukenee aivosolujen lisäksi saatu lihasmassa.

Kaikilla on toivoa päästä kuntoon, jos intohimoa ja motivaatiota riittää. Eihän se välttämätöntä ole, mutta eikö edes kerran elämässän voisi näyttää siltä, että voisi tanssia Hunkseissa tai osallistua bikinifitnessiin. Sitäpaitsi ei ole mitään parempaa kuin saada naapuri kateudesta vihreäksi, kun ottaa aurinkoa terassilla tai salin jälkeen tulee rannalle rinta ja kädet pumpissa. Eikä hommaa tarvitse ihan tosissaan ottaa vaan tehdä sen verran kun jaksaa. Liikunta on aina hyvästä ja omasta terveydestä huolehtimisen tulisi olla osa jokaisen elämää.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Saliparodiaa: lapset salilla

Kuinka moni on törmännyt salilla vanhempiin, jotka tuovat lapsensa mukanaan salille treenin ajaksi? Minä ainakin ja joskus oon itekki tuonu pikkuveljen salille mukaan. Kokemukset lapsista salilla voi helposti jaotella neljään kategoriaan. On olemassa riehuvia ja ääneikkäitä lapsia, hiljaisia ja kilttejä, leikkiviä sekä vanhempien kanssa treenaavia lapsosia. Lapsen käytös on usein myös vanhemmasta kiinni. Jotkut laiminlyövät lapsen vahtimisen totaalisesti ja jättävät ipanan kanssatreenaajien kontolle ja toisessa ääripäässä lapsi köytetään kyykkyhäkkiin jesarilla.

Kaikkien kauhu salilla on se äänekäs kakara, joka heittelee lukkoja muiden varpaille ja juoksee pää edellä painoihin. Lapsi aiheuttaa vaaraa kaikille ympärillään, mutta ennen kaikkea itselleen. On kuitenkin vanhemman harkinnassa ottaako huonosti käyttäytyvän lapsen mukaansa salille. Pahin mahdollinen yhdistelmä on kauhukakara, jonka vanhempi ei välitä lapsen konnankoukuista. Yhtään parempi ei toisaalta ole lapsen perässä huutaen juokseva hermoraunio. Tällöin pää paketissa salilta saattaa lähteä lapsen lisäksi hänen vanhempansa.

Hiljaiset ja kiltit lapset eivät yleensä ole kenellekkään häiriöksi. He istuvat nurkassa hiljaa kännykkää räpläten, kun äiti tai isi treenaa. Lapsi ei herätä mitään huomiota ja vaarana on sekoittaa levypainon kokoinen pallero oikeaan kiekkoon. Siksi olisi tärkeää saada myös lapsi aktivoitumaan treenin aikana. Lapsi on mainio apu esimerkiksi pienten kiekkojen ja lukkojen kantamisessa, jos ei hän itse treenaa. Samalla lapsi saa myös oman saliuransa alkuun. Pohjaltahan sitä aloitetaan muuallakin ja paras ikä aloittaa tuleva ura on jo eskarissa.

Paras mahdollinen tilanne on se, että lapsi treenaa vanhempansa kanssa. Omakin saliharrastukseni sai kipinänsä jo eskarista, kun isäni kanssa treenasin. Salilla lapsi oppii elintärkeitä taitoja, kuten maastavedon, kyykyn ja penkin. Näiden opettaminen kuitenkin on täysin vanhempien kontolla, sillä koulussa vaietaan niistä täysin. Mielestäni sadan kilon penkki pitäisi olla edellytys ala-asteelta pääsemiseen. Joka tapauksessa maastavetoa ja kyykkyä tekevästä lapsesta ei tule itkupilli, joka pyytää äitiä laittamaan laastarin vaan muita lapsia aamupalaksi syövä massamonsteri. Ole siis hyvä vanhempi ja laita lapsesi aamupuuroon mitallinen kreatiinia ja vie hänet penkkaamaan.

Sitten vielä ns. normaalit lapset eli leikkivät lapset. Ei ole mitään parempaa kuin lapsi, joka leikkii ihan omissa oloissaan jossain hiljaisessa nurkassa. Hän ei ole tekemässä ilkeyttä tai häiritsemässä treenaavia ihmisiä. Lapsen vanhempikin saa ilman huolta hetken hengähtää ja taivuttaa rautaa. Paras ja parhaiten mieleeni jäänyt kokemus leikkivästä lapsesta salilla on, kun pieni poika leikki sotaa isän treenatessa. Mitään häiriötä ei aiheutunut ankarasta tulituksesta huolimatta ja lapsikin oli aivan tyytyväinen, vaikka ei saanutkaan käyttää lukkoja käsikranaatteina. Tulee omat ensimmäiset vuodet salilla mieleen.

On ihan hyvä, että lapsia tuodaan salille jo pienestä asti. En minäkään olisi välttämättä innostunut treenaamaan, jos en pienenä nuijapäänä olisi isän kanssa siellä käynyt. Pitää kuitenkin ottaa muut kävijät huomioon, koska huonosti käyttäytyvä lapsi on vaaraksi kaikille. Ei ole myöskään kiva, jos lapsi on kaksi tuntia lukittuna vessaan kännykän kanssa. Ihan parasta on tehdä lapsellekkin kokemuksesta mielenkiintoinen, jotta uusia tulevaisuuden urheilijoitakin saadaan edes osasta. Samalla he oppivat jo pienestä asti liikunnan tärkeyden.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Penkkipunnerrus on turhaa!

Näin ainakin väittää Iltalehti 16.6. julkaistussa kirjoituksessaan, jonka otsikko on "Penkkipunnerrus ja 4 muuta turhaa liikettä. Teksti esittelee viisi turhaa liikettä, jotka joukko kuntosalieksperttejä on valinnut. Penkkipunnerruksen lisäksi listalla on vipunostot sivulle, rannekääntö, vatsalihaslaite ja lähentäjälaite. Penkkipunnerruksen pelkkä mainitseminen kyseisellä listalla on pyhäinhäväistys. Ei se turhaan ole osa voimailun pyhää kolminaisuutta


"Brittiläisen kuntosaliketjun perustajan Nick Mitchellin mukaan penkkipunnerruksessa on kyse vain yksinkertaisesta hissiliikkeestä." Jo tämä argumentti kusee täysin omille nilkoilleen. Mitä turhaa "hissiliikkeessä" on? Lähes kaikissa liikkeissä painoa siirretään ylös alas kuten hissi eivätkä ne ole turhia. Miten muutenkaan lihaksen saa supistumaan ja venymään? Sitä paitsi paino penkkipunnerruksessa ei edes kulje suoraa rataa raiteilla kuten esim. ylätaljassa, jolloin se rasittaa epäsuorasti yhä suurempaa määrää lihaksia. Enkä sanoisi penkkipunnerruksen olevan yksinkertainenkaan. Se on muiden moninivelliikkeiden ohella vaikeimpia ja teknisesti herkimpiä suorituksia. Liike vaatii tarkkaa koordinaatiota ja kehittyneen lihashermotuksen, joita ei yhdessä yössä saada aikaiseksi vaan vuosien harjoittelulla.

Moninivelliikkeethän ovat yleisesti ottaen tehokkaimpia ja ne rasittavat suuria lihasryhmiä. Penkki ei ole poikkeus ja pääasiassa työtä tekevät rintalihakset, ojentajat ja etuolkapäät. Iltalehdessä kuitenkin mainitaan, että penkkipunnerrus ei ole tehokas rintalihasliike, koska kaikki eivät saa siinä riittävää supistusta rintaan. Parempi olisi tehdä esim. käsipainopenkkiä. Onhan se nyt aivan päivänselvää, että penkki ei ole tehokkain rintalihasliike, koska työtä tekee moni muukin lihas. Penkkipunnerrus ei myöskään ole supistava liike rinnalle, vaan se pääasiassa venyttää lihasta. Siksi apuliikkeenä on tapana tehdä myös supistavia liikkeitä.  Lihaskasvun ja voiman kannalta supistusta ja venytystä tarvitaan eikä pelkästään kovempi supistus tee esim. käsipainopenkistä parempaa liikettä.


Penkkipunnerruksessa on mahdollista käyttää suhteellisen suuria painoja, mikä tekee siitä tehokkaan liikkeen. Ei ole montaa liikettä, joissa yläruumista voisi rasittaa yhtä suurella vastuksella. Lihaskasvu ja voiman lisääminen kuitenkin vaativat suurilla vastuksilla suoritettuja liikkeitä eikä pelkästään Tiimarin pinkkien käsipainojen heiluttelua. On  kuitenkin mahdollista, että ihminen kärsii jostain vammasta, joka estää penkkipunneruksen tekemisen. Silloin kannattaa etsiä korvaava variaatio, joka ei tuota kipua kuten käsipainopenkki. En kuitenkaan lähtisi poistamaan penkkipunnerrusta treeniohjelmastani vain siksi, että Iltalehti sanoo niin. Sama kuin voittaisit lotossa pääpotin, mutta jättäisit hakematta rahasi.

Paskan puhuminen ei rajoitu pelkästään penkkipunnerrukseen. Vipunostot myös ovat jostain syytä pääseet tälle listalle. Niitä ei pitäisi tehdä, koska on todennäköistä, tehdä liike väärin. Sen sijaan  asiantuntija suosittelee tekemään pystypunnerrusta samalla kun kyykkäät. Sekö on sitten helpompaa? Yhden ainoan nivelen sijaan pitääkin keskittyä koko ruumiiseen.. Liike kaiken lisäksi hävittää lähes kaiken rasituksen olkapäiltä, kun painot työnnetään ylös kyykystä saadulla liike-energialla. Lopputuloksena on zumban ja crossfitin sekasikiö, jolle nauravat harakatkin. Vipunostot makuultaankaan eivät kelpaa, koska ensin pitäisi osata penkkipunnerrus... En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä säälistä. Vipunostot makuultaan kun on juuri se liike, jolla saadaan se haluttu kova supistus rintalihaksiin. Se on myös omiaan täydentämään penkkitreenin.

Loppihin liikkeisiin en sen tarkemmin ota kantaa. Rannekäännöt ja lähennykset ovat ihan ok kunhan niitä ei tehdä pääliikkeinä. Vatsat taas on oikeasti paljon parempi tehdä kehonpainolla, koska se vaatii paljon enemmän kontrollia. Penkkipunnerrusta ja vipareita ei kuitenkaan kannata lopettaa, koska ne kyseiseltä listalta löytyvät. Syö Iltalehden olematonta uskottavuutta edes väittää mitään näin julkeaa. Onneksi kirjoitus kaatuu omiin heiveröisiin jalkoihinsa. Jos haluat nähdä Iltalehden mielestä jotain turhaa, mene youtube kanavalleni katsomaan edellinen treenipäivyri ja tilaa kanava samalla. Alla linkit Iltalehteen ja tubeen
Tästä artikkeliin
Tästä kanavalle







sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesän kuulumiset

Niin vaan tuli kesä meillekkin, vaikka välillä näyttikin pahalle. Mukava lomailla hyvillä keleillä ja päästä harrastamaan vähän eri asioita kuin normaalisti. Samalla innostuin taas vanhoistakin harrastuksista uudelleen. Ammuntaa tuli pienempänä harrastettua melkein joka viikko ja nyt löytyi sekin kipinä uudelleen, kun kävi haulikolla ja piekkarilla kerran paukuttelemassa. Jatko-opinnotkin varmistuivat ensi syksylle Jyväskylässä. Hierojaksi siis lähden syyskuussa kouluttautumaan.

Hyvät kelit on vieny ajoittain intoa treenaamisesta, mutta ehkä se on vaan hyvä asia. Hyvä keskittyä myös muuhun, vaikka EM-kisat on parin kuukauden päästä. Moottoripyörällä on ollu aika mahtava ajaa, vaikka pitkiä lenkkejä ei oo oikein päässy vielä tekemään. Kilometrejä kuitenkin tahtoo kertyä tasaisen renkaat tappavaa vauhtia. Kelit on moottoripyöräilyn lisäks ollu aika suotuisat ihan vaan ulkona loikoilulle. Välillä pitää vaan maata ja olla tekemättä mitään.


Moottoripyöräilyn ja makaamisen lisäksi oon tosiaan aktivoitunu myös ampumisessa niin tuliaseilla kuin jousellakin. Ostin juuri uuden metsästystaljan vuosien tauon jälkeen. Taitaa olla 5-vuotta siitä, kun aktiivisemmin jousipyssylläkin ammuin. Mukava peli ampua pilkkaa, kun on vähän jerkkuakin jousessa. Ehkä otankin sen tänä syksynä metsälle haulikon ja kiväärin sijaan. Nojoo, ehkä mitään vakavamielistä en tästä kehitä. Jotain rentoa ajanvietettäkin täytyy olla.


Ja niin kouluun tosiaan pääsin, vaikka aluks näyttikin vähän epätoivoselle. Fysioterapeutiksi tai hierojaksi oli haaveena päästä opiskelemaan. Ovi ei auennut vielä fyssariksi, mutta hierojan ammattitutkinto ei omasta mielestäni ole yhtään huonompi. Koulutus on suht lyhyt ja vaatii hyvää kuntoa sekä kädentaitoja. Siis ihan mua varten. Mukava myös vaihtaa välillä maisemaa hieman isommalle kirkolle.

Youtubessa myös pyrin nyt aktivoitumaan enemmän, kun valmistujaisetkin on nyt takana. Perjantaina viimeksi julkaisin uuden treenipäivyrin, joten sinne vaan katselemaan. Ensi viikolla pyrin seuraavan osan jo julkaisemaan, joten kannattaa tilata kanava mikäli kiinnostaa. Mutta nyt jatkamaan lomaa.








keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Saliparodiaa: musiikki

Mitä musiikkia salilla tulisi kuunnella? Tästä on varmasti väännetty monella punttiksella useampaan otteeseen. Siksi tässä tekstissä aion ratkaista asian kaikkien salien osalta, joten kannattaa lukea tarkkaan. Maku asioistahan ei voi kiistellä, mutta nyt ei ole kyse siitä. Musiikki salilla voi ratkaisevasti vaikuttaa elämää suurempiin suorituksiin kuten penkkimaksimin kokeilemiseen. Tekee ihan helvetin suuren eron, jos taustalla soi Metallica eikä Antti Tuisku. Toki Antti Tuiskullakin voi saada aggressiot päälle, mutta ne yleensä puretaan radioon eikä painoihin.

Salillahan ei oikeasti kuunnella muuta kuin heviä. Ihantellinen tilanne on se, että joku on 10 vuotta sitten polttanut levylle Metallicaa, Iron Maidenia, Slayeria ja Motörheadia eikä muita levyjä salilla ole olemassa. Vielä parempi, jos mankkakin on jostain 90- luvulta ettei kukaan osaa laittaa muuta kun sen yhden levyn soimaan. Volyymiahan pitää kanssa olla sen verran, että et vahingossakaan kuule, kun naapurin Irma yrittää pyytää laittamaan jotain kevyempää. Kaiken lisäksi kunnon jylinä peittää alleen kanssatreenaajien ähinän, kolistelut sekä heikkouden äänet, joita treenikaverisi päästää satkun jäädessä rinnalle.

Valitettavasti emme aina ole niin onnekkaita, että saisimme nauttia kunnon salimusiikista. Aina sinne eksyy joku onneton, joka tuo Isac Elliotin tai Robinin uusimman levyn kuunneltavaksi kaikille. Vielä valitettavampaa on se, että kyseinen levy aina vahingossa menee rikki tai se hukkuu viikon sisällä. Vielä piinaavampia ovat ne henkilöt, jotka soittavat puhelimeltaan tunnin putkeen Antti Tuiskua, kun soittolistalta ei löydy muuta. Näille onnekkaille on varattu oma paikka helvetistä, jossa joutuvat kuuntelemaan 30 tuntia päivässä Yön Rakkaus on lumivalkoinen.

Viime syksynä totesin Italiassa kisoissa, että diskomusiikki ei todellakaan sovi salille tai varsinkaan voimanostokisoihin. Epäonnistuneet nostoyritykset siellä voin puhtaalla omatunnolla laittaa musiikin piikkiin. Lisäksi yhdelläkään salille en ole vielä nähnyt diskopalloa enkä Disco Stuta tanssimassa spottivaloissa. Salilla tanssitaan vain uuden ennätyksen johdosta ja ainoat kimaltavat asiat ovat hiki- ja veripisarat.