Nyt on mies päätöksen äärellä, joka sattuu olemaan yksi vaikeimmista. Ottaakko riski ja lähteä kokeilemaan kisoihin kipeällä polvella vai antaa olla ja parannella jalka kuntoo? Vaikean päätöksestä tekee se, että ei ole vielä tiedossa, mikä polvessa on.
Mikäli haluan kisaamaan, olisi ensi viikolla aloitettava jo hermottaminen ja siirtyä lähelle maksimeja. En kuitenkaan ole saanut kunnon pk- kautta ennen kisoja, joten kunto ei vedon ja kyykyn osalta ole häävi. Kuitenkin se koko elämän kestävä muisto ja kunnia kisata tämän tason kisoissa on valtava ja on yksi asia, joka minua eteenpäin ajaa. En haluaisi luovuttaa ja kisojen väliin jättäminen tuntuu juuri siltä.
Riski loukkaantumisesta ja vakavasta vammasta on olemassa, eikä kipeällä polvella treenaaminen ole järkevää, vaikka mieli tekisi. Kipeällä jalalla en saa itsestäni irti kaikkea, johon potentiaalini riittäisi. Vaikka halu kisata on kova, en kuitenkaan halua mennä sinne häviämään. Rankingin mukaan olen sarjassani toisena ja kyykky on selkeästi paras. Penkissä ja vedossa molemmissa olisin toisena. Nämä odotukset eivät tässä kunnossa toteutuisi, mikä jäisi kaivamaan minua itseäni.
Pari viikkoa punnittuani asioita, olen tullut siihen tulokseen, että on järkevämpi vetäytyä kisoista ja jatkaa treenaamista. Kv- kisoja tulee varmasti vielä ja tavoitteeni on niihin vielä päästä ja pärjätä. Päätös oli minulle äärimmäisen vaikea, sillä työn määrä jonka olen tehnyt ei ole pieni. Tiedän, että kenellä tahansa ei rahkeet olisi tänne asti riittänyt. Harmittamaan ja kaivelemaan tämä jää, kun asia on kiinni syystä, johon en voi vaikuttaa.
Tätä se kilpaurheilu siis on. Pettymyksiä on vain opeteltava sietämään. Näin ainakin sanotaan, mutta minä en, eikä varmasti moni muukaan urheilija siedä tämän tyyppisiä pettymyksiä urallaan. Mutta täytyy nyt vain sulatella asiaa, ja keskittyä positiivisiin asioihin. Näitä asioita ovat esimerkiksi offin alkaminen ja eipähän tule kuluja tai ylimääräistä stressiä kisoista. Täytyy nyt vain hetki lepuuttaa jalkaa ja keskittyä yläkroppaan.
Suunnitelmissa olisi saada penkkiin lisää rautaa. 150 slingshotilla olisi tarkoituksena ylittää ainakin. Ja 135 raakana ilman merkkejä. Näiden lisäksi, jos saisi haskat vähän kasvamaan ja keskittyisi taas leuanvetoon, joka on mulle ollut yksi bravuuri aina. Jos yrittäisin rikkoa toisto- sekä lisäpainoennätykseni 31toistoa ja 57.5kg. Myös yhdenkädenleuka olisi taas mukava saada uudestaan. Mutta eipä siinä, minä jatkan polven parantelua ja keskityn muihin asioihin. Kaikille hyvää tulevaa ystävänpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti