Minun motivaationi

Toiset pitävät kisoissa hauskaa, mutta minä en. Minulle treenaaminen on se kiva osa. Viihdyn salilla ja käyn purkamassa paineita siellä sekä testaamassa itseäni. Kisoihin en mene pitämään hauskaa. En edes tykkää kisaamisesta. Menen kuitenkin lunastamaan kisoista haluamani ja rakastan sitä tunnetta, kun se on ohi.

En ole ikinä osannut ottaa mielenkiintoni kohteita rennosti. Jos teen jotain puolivillaisesti, voi todeta sen olevan kiinnostukseni ulkopuolella. Urheilu ja fyysinen suorituskyky ovat olleet lapsesta asti tiiviisti mukanani. Ala-asteella halusin olla hyvä leuanvedossa ja aloitin päivittäisen leuanvedon harjoittelun. Viidennellä luokalla vedin leukoja 15 ja 20 leuan raja meni rikki ennen yläastetta.

Kilpailemaan en kuitenkaan ole tähän mennessä lähtenyt leuanvedossa, vaikka ajatus siitä on muhinut. Sen sijaan voimapunnerruksessa aloitin virallisesti kisaamaan 2014 syksyllä, jolloin aloitin myös urani voimanostajana. Ennen ensimmäistä kisaani olin harjoitellut penkkipunnerrusta 2 vuotta. Hyvät pohjat oli luonut reilu kahden vuoden nyrkkeily ja potkunyrkkeily harrastuksena jo ennen penkkipunnerrusta.

Silloinen nyrkkeilyvalmentajamme vahvisti 12-vuotiaan lapsen mielessä ajatusta kovan työn tärkeydestä tavotteiden saavuttamisessa. Harjoittelin kotona peilin edessä, lenkkeilin, söin niin paljon kuin napa veti ja harjoittelin kehonpainolla sekä kävin salilla. Ei hajuakaan treeniohjelmista. Valmentajakin oli vain nyrkkeilysalilla. Asiat kuin vahingossa menivät oikein ja fyysinen suorituskykyni nousi kohisten. Kehitys oli koukuttavaa ja harjoittelu jatkui entistä kovemmin.


Asiat kuitenkin tuppaavat menemään välillä päin persettä. Oikea polvi tulehtui pahasti nivelreuman takia. Ensin jäi potkunyrkkeily, sitten juokseminen ei onnistunut ja kunnon laskiessa into nyrkkeillä laantui. Kesä meni menojaan ja kahdeksannen luokan alussa päätin aloittaa salin, jotta kunto säilyisi edes jotenkin. Otin mallia muista saliohjelmista ja muokkasin itselleni polvea kuntouttavan ja peruskuntoa ylläpitävän ohjelman.

Kesti vain muutaman kuukauden, kun penkkipunnerrus ja varsinkin lisäpainoleuanveto koukuttivat. Peruskunnon kohottaminen oli muuttunut tavoitteelliseksi urheiluksi. Tekniikkaa hiottiin aluksi isän kanssa ja internetin ihmeellisestä maailmasta mallia ottaen. Selittää osaltaa mun hieman persoonallisempaa tekniikkaa, joka on mulla toiminut kuin junan vessa.

Leuanveto oli toinen kovasti harjoittelemani laji ja seiskan kuntotestien 23 toistoa muuttui 9.luokalle mennessä 31 toistoon ja saavutin pitkän ajan tavoitteeni, leuanvedon yhdellä kädellä. Lisäpainoja taisin vetää silloin reilu 35kg. Pikkuhiljaa polvi alkoi myös mahdollistaa maastavedon, joka kuntoutti jalkaa kovasti. Lopulta mukaan tuli myös kyykky aluksi boxille ja pikkuhiljaa syvään. Viimein 2014 uskaltauduin salikisoihin Äänekoskelle ja suoriuduin tuloksilla 140, 110 ja 180.

Tästä syttyi kipinä kilpailla. Tajusin viimein pärjääväni ja minulla oli käsissäni kaikki mahdollisuudet menestyä. Kävin kahdet voimapunnerruskisat ja yhdet voimanostokisat sinä syksynä. Seuraavana vuonna ylitin itseni ja nappasin M17 -66kg sarjan Suomen mestaruuden sekä 4 SE:tä. Missasin tämän jälkeen kahdet arvokisat, mutta lopulta sain haluamani tänä syksynä Italiassa.

Jokaisessa kisassa olen antanut kaikkeni. Kuten lapsena nyrkkeillessä opin, ikinä en ole lähtenyt häviämään. Lähes jokaiseen kisaan olen myös pakottanut itseni, koska olen halunnut todistaa itselleni pärjääväni ja pystyväni ylittämään itseni. Joka kerta matka kisoihin on ollut täynnä kipua, jonka voisi välttää ottamalla löysemmin. Se vaan ei sovi minulle.

Tuottaa tuskaa mennä nostamaan tietäen, että tulos ei ole hyvä. Siksi teen aina kaikkeni ja yritän niin kauan kunnes onnistun. On itse koettava se keveys, jonka onnistuminen saa aikaan uuvuttavan työn jälkeen. Sitä tunnetta jää aina ikävöimään ja se saa monet kisaamaan aina uudelleen. Minut saa kisaamaan kuitenki epäonnistuminen ja halu olla parempi, kuin viimeksi.

Mikään ei ole yhtä perseestä, kuin epäonnistua kaiken panostamisen jälkeen. Tuntuu kuin kaikki työ valuisi hukkaan. Kuitenkin epäonnistumisesta jää halu todistaa pystyväni parempaan. Mikään muu ei motivoi paremmin, kuin epäonnistuminen. Luonteelleni on vain mahdotonta sulattaa täydellinen tappio.

Kisaan siis, koska haluan olla aina parempi. Varmasti moni urheilija jakaa saman ajatuksen. Motivaatio kisata tulee myös tunteesta, että voin pärjätä ja voittaa jotain. En pidä kisojen tuottamasta paineesta, mutta se on siedettävä saavuttaakseen jotain. Pidän kisoissa vain niiden loppumisesta, mutta treenaamisessa pidän sen loputtomuudesta. Kaikki aikaisemmat kokemukset ovat vaikuttaneet nykyiseen motivaatiooni ja tulevat vaikuttamaan.

On hyvä palata joskus aivan alkuun. Minua motivoivat erilaiset asiat treenaamaan ja kilpailemaan. Sisäinen maailmani on kuitenkin pääroolissa molemmissa. Olen aina motivoinut itseäni ja luonut sen mikä nyt tuottaa haluni olla parempi. Itsestä sen täytyy lähteä, mutta myös muiden tuki on joskus tarpeen.

Palkkapäivä

Paha saa palkkansa. Ainakin lauantaina Lohjalla sai. 3 SE tulosta, Suomen mestaruus ja parhaat wilksin pisteet alle 20-vuotiaissa kohottavat kummasti itsetuntoa ennen Sotkamon viimeistä taistelukenttää. Itsevarmuus ja omaan tekemiseen luottaminen ovat tässä lajissa ensisijaisen tärkeitä. Rauta ei kysy päivän vointia, mutta varmasti rankaisee, jos olo on huono.

Lähtökohdat nuorten SM-kisoja ajatelleen olivat aika surkeat. Nopea painon vedätys ja kovat treenit vielä samalla viikolla eivät yleensä paranna tulosta, mutta tällä kertaa riitti parin päivän lepo tuomaan parhaan kunnon esille. En todellakaan odottanut tällaista tulosta, mutta välillä tulee kivoja yllätyksiä.

Kyykky lähti liikkeelle oletetusti eli pehmeästi. Keskikroppa ei ottanut painetta ja jalat oli ihan spagettia. 185kg sain toisella ja jätin vikan yrityksen käyttämättä, jotta kerkeää syödä ja levätä ennen penkkiä. Se todella kannatti, sillä lihasten kerättyä painetta myös itseluottamus kasvoi jatkuvasti. Aloituksen (120,5kg) jälkeen tiesin, että tänään isketään. Ja niin 130kg tuli vikalla yrityksellä ylös. Edellinen SE parani 10kg.

Maastavedossa lähdin sitten ottamaan revanssia itsestäni Italian epäonnistumisen jälkeen. Halusin sen Suomen ennätyksen ja epävirallisen Euroopan ennätyksen, jonka olin luvannut itselleni. Ei siihen vaihtoehtoja jäänyt ja viimeiseen oli sitä yritettävä. Raudan määrä oli 222kg, mutta ei se siltä tuntunut. Harvoin saa nauttia niin hyvästä vetokunnosta ja vielä harvemmin sen saa hyödynnettyä. Tällä kertaa se onnistui.

Kaiken penkin ja maastavedon Suomen ennätysten lisäksi yhteistuloksen SE parani 18kg eli 537 kiloon. Parhaat wilksit olivat vielä kirsikka kakun päälle. Hyvillä mielin sai kisan jälkeen mennä huoltsikalle syömään pekonihampurilaisen. Tänäänki vielä pitää syödä hyvin, mutta maanantaina jatkuu urakka. Lepoa kylläkin tulee pari päivää, mutta rasvaa pitäis polttaa vielä vähän, jotta ei tarviis vetää painoa Sotkamossa niin paljon.

Kolmen viikon päästä on siis avoimen luokan SM-kisat ja siellä on tän vuoden paras mahdollisuus kerätä työn tulokset. Sen jälkeen alkaa vähän pitempi urakka varsinkin kyykyn ja vedon parissa. Keskikroppaan kuulema pitää saada lisää tavaraa. En oo ihan varma meinasko ne, et lihasta vai jotai muuta. Kaljalla kuulema saa aika hyvi massaa sille alueelle, mutta en tiiä haluanko luopua mun seksikkäästä ja naisellisen kapeasta vyötäröstä. Mutta tästä jatketaan eteenpäin.

Viikon kuulumiset ja livelähetys

Täällä taas kerran kuumottelen kisoja ja yritän painoa pudottaa sarjan sisään. Ylihuomenna on siis Lohjalla nuorten SM-kisat. Valmistautuminen tällä kertaa on aika hataralla pohjalla ja vähän vituttaakin lähteä kisaamaan. Yritän nyt keskittää voimat Sotkamon avoimeen SM-kisaan, joten ei hirveen suuria odotuksia ole Lohjalle.

Viime viikolla aloitin vasta totuttamaan hermostoa isompaan romuun ajatelleen Sotkamon kisoja ja nuorten SM-kisat menee täydellisenä treeninä niitä varten. Tällä viikolla oon kerenny 3 treeniä tehdä, mutta lepään kuitenkin pari päivää. Tuurissaan sattuu kova kunto lauantaille. Parempi tilaisuus on kuitenkin vielä tulossa eikä ole vaaraa ylikunnosta, kun ei tarvii moneen kisaan panostaa täysillä.

Pari vastoinkäymistäkin on mahtunut tän viikon treeneihin. Keskivartalo meni alkuviikosta pehmeeks, joten aika maltillisesti nyt lähen Lohjalla aloittamaan. Kylki on ihan jumissa ja aika kipee, mutta toivottavasti lämmittely ja venyttely pelastaa. Sitten sain kokea kantapään kautta, että älä pidä kyykätessä red bullin paitaa. Anto nimittäin siivet 150kg:lle ja meinas ranne taittua, kun ei pysyny tanko enää kyydissä.

Semmone kevyt vitutus tän viikon jäliltä eikä painon pudottaminen yhtään helpota. Semmone 1.5kg on vedätettävää vielä. Positiivista on se, että vitutus antaa vaa voimaa nostoihin. Täysillä vedän kuten salillaki ja yritän oman ennätykseni tehä. Sitten sunnuntaina voi vähän palkita itseään ja maanantaina jatkaa treenejä kohti Sotkamoa.

Ainiin, kisoja voi seurata ihan livenä tubesta lauantaina. Kahdelta alkaa mun kisat sillon ja ihan livenä pääsee jännittämään. Linkki tossa alla.

https://www.youtube.com/watch?v=nHCW8M7Qbbo

Lepo ja lihashuolto part.3

Fyysistä puolta on tähän mennessä käsitelty, mutta henkinen ja psyykkinen puoli ovat yhtä tärkeitä. Myös mieli vaatii lepoa ajoittain. Sitä lepoa saa lähtemällä salille tyhjentämään mielensä. Onko kuitenkin mahdollista, että salilla käynti alkaa hajottamaan mielenterveyttä? Taas yksi asia, jota jo esi-isämme ovat pohtineet. Nyt siihen saadaan vastaus.

Todelliset salialfat tulevat salille palvomaan rautaa joka päivä. Tämä ikuisuuksia jatkunut perinne on ulkopuolisissa aina herättänyt hämmästystä. Miksi kukaan haluaa rankan työpäivän päälle mennä rääkkäämään itseään? Vastaus on yhtä yksinkertainen, kuin oikean salialfan mieli. Salilla käyminen saa unohtamaan huolet ja pakottaa keskittymään vain siihen hetkeen, kun sadat kilot yrittävät murskata heiveröisen ruumiisi.

Salille tullaan puhdistautumaan henkisestä taakasta ja syntymään uudelleen. Kun rankan työpäivän jälkeen väsyneenä astut sisään jumalallisen ylväästä salin ovesta ja vedät ensimmäisen henkäyksesi, tunnet kuinka pyhä testosteroni virtaa sisääsi. Puhut yhteistä kieltä levytankojen ja kiekkojen kanssa. Mikään muu ei pyöri mielessäsi, kuin uusi penkkiennätys. Täydellinen puhdistuminen on tapahtunut ja olet saavuttanut henkisen pumpin.

Jos salille ei syystä tai toisesta pääse, henkinen hyvinvointi saa yhtä heiveröisen pohjan, kuin Amerikan tulevaisuus. Vierotusoireet alkavat lähes välittömästi. Levottomuus ja pahat ajatukset alkavat jo parissa päivässä. Yhtään ei helpota se, että iltaisin katsoo Ct Fletcherin motivaatiovideoita. Todelliselle salialfalle sali on yhtä välttämätön kuin ravinto ja vesi. Viikko ilman salia on yhtä vaarallista kuin ilman ruokaa. Keho alkaa kuihtua pois ja peilistä katsoo pelkkä haamu.

Pahin mahdollinen kohtalo on, että salilla käyminen alkaa vituttaa. Sitä ei ole pidetty edes mahdollisena, mutta olen henkilökohtaisesti todistanut sen todeksi. Kun treenaat jalkoja niin paljon, että salilla porukka ei enää kysy "Mikä päivä tänään?" vaan "Onko taas jalkapäivä?", voi todeta olevansa väärällä polulla. Kehitys on äärimmäistä kyykyssä ja maastavedossa, mutta traumatisoituminen on vaarana. Mahdollisuuksia on kuitenkin selvitä. Parasta on ottaa hieman etäisyyttä treenaamiseen ja vaikka pelata tai lukea pari viikkoa.

Muistakaa pitää huolta itsestänne myös henkisissä asioissa. Treenaaminen tai vaikka töiden teko helpottuu, kun tekee välillä jotain muuta. Rentoutuminen ja pieni nollaus on paikallaan joka päivä. Välillä kannattaa myös pitää taukoa, jotta kipinä tekemiseen säilyy.

Paluu Italiaan

Viimein se on valmis. Kuvauksellista mestarityötä ja huippuunsa viilattua editointia nyt tubessa. Käykää katsomassa mun video Italiasta, jotta työ ei ollut turhaa. Haastatteluita, nostamista ja ihan perus perseilyä luvassa. Ei mulla muuta.

https://www.youtube.com/watch?v=ElHlKp_f_yI

Lepo ja lihashuolto part.2

Kuten lupailin, kerron tänään pari asiaa lihashuollosta. Huoltaminen lienee tuttu asia auto- tai moottoripyörämiehille. Tuttua lienee myös se, että ilman huoltoa ne vehkeet kanssa hajoaa ja sitten saa huutaa vittua ja saatanaa illat ja viikonloput, kun se paska ei toimi. Sama homma myös kropan kanssa. Miksi se huolto sitten jää niiltä automiehiltä ja meiltä salimiehiltä? Ei nyt kyseenalaisteta pelkästään miehiä, joten sanotaan koskevan myös naisia, vaikka miehistä puhunkin.

Yksinkertainen vastaus kysymykseen "Miksi?" on "Ei jaksa" tai "Ei muista". Kyllä sitten muistaa, kun joku paikka leipoo kiinni esim. se olkapää tai Opelin kone. Muistakaa ja viitsikää tehdä sitä lihashuoltoa. Tehkää siitä rutiinia ja osa rentoutumista. On paljon helpompi käydä treenaamassa huomenna, kun tänään venyttelet treenin jälkeen edes 5 minuuttia. TV:n katselu, musiikki yms. helpottavat ajankulua, joten käytä niitä hyödyksesi. Itse venyttelen myös koulussa tunneilla paikallani. Opettajat ja kaverit kysyy välillä, miks oon iha solmussa, mutta eipä se haittaa. Olen vaan sanonu venytteleväni eikä kukaan kyseenalaista.

Lihashuollon ydin on oma tekeminen. Venyttely, jooga, saunominen, kylmähoito, foamroller, hierontapallo yms. ovat kaikki hyviä lihashuollon osia. Väitetään joogan olevan vain naisille, mutta omat kokemukset osoittavat sen olevan todella hyvä apu selän ja lantion jäykkyyksiin. Itseään voi hieroa monellakin tapaa ja jokainen tietää ainakin yhden. Sekin on ihan hyvä tapa laukaista stressiä, mutta puhutaan nyt rullaamisesta ja hierontapallosta. Ei ole välttämätöntä ostaa kaupasta ja käyttää 50 euroa putkenpätkään tai käydä ostamassa 20e arvoinen hierontapallo. Rullan tekee esim. sadevesiputkesta, kuten allekirjoittanut ja hierontapallona käy tennispallo. Kaiken lisäksi netti on täynnä ohjeita niiden käyttöön.

Venyttely on kuitenkin edelleen paras tapa ylläpitää ja parantaa elastisuutta sekä liikkuvuutta. Venyttellä kannattaa päivittäin lyhyemmissä osissa. Itse tykkään venytellä lyhyitä alle 10sec venytyksiä ennen treeniä, jotta lihasten elastisuus olisi voimantuoton kannalta paras mahdollinen. Treenin jälkeen venyttelen varsinkin jäykät lihakset, koska lämmin lihas venyy helpommin. Täytyy myös ottaa huomioon ylivenymisen vaara. Kevyet ja rauhalliset venytykset siis ovat parhaita. Iltaisin ja lepopäivisin rullailun ja hierontapallon jälkeen jo kevyesti lämmenneitä lihaksia tykkään venytellä pitkissä 1-2min sarjoissa, jos ne tuntuvat jäykille tai ovat kipeät. En siis harjoittele liikkuvuutta, vaan hoidan ja rentoutan itseäni. Näin jaettuna ei tarvitse kerralla venytellä tuntia, minkä moni kokee epämiellyttävänä.

Venyttely ei ole monimutkainen prosessi, vaikka sitä pidetään kyykkäämisen kanssa lähes rakettitieteenä. Ei ihme, että moni ne skippaakin. Kannattaa siis tehdä venyttelystä yksinkertaista. Kehitä tai etsi itsellesi muutama venyttelysarja, joissa tulee koko kroppa käytyä läpi. Sarjojen tulee olla loogisia ja siirtymien vaivattomia sekä loogisia esim. vastavaikuttajalihakset peräkkäin, jaloista ylöspäin nousten jne. Sarjat kannattaa opetella ulkoa, mutta vaihdella niitä tarpeeksi usein. Liian yksipuolinen venyttelykin johtaa epätasapainoihin sekä vammoihin.

Venyttelin ja silti hajos paikat. Missä vika? Automiesten mukaan on olemassa vain kahdenlaisia turbokoneita. Niitä jotka ovat hajonneet ja niitä jotka tulevat hajoamaan. Täytyy siis keksiä jotain muutakin, jotta kehosi kestää turboahdetun suomalaisen sisusi salilla. Tarvitaan ammattilaisen apua, joka hoitaa sinut kuntoon ja ennaltaehkäisee tulevia vammoja. Hieronta on kenties yleisin lihashuoltoa tukemaan käytetty palvelu. Fysioterapia, kalvojen manipulointi, jäsenkorjaus, kuppaus, akupunktio tai mitä ikinä keksitkään, voivat tuoda hyvän lisän huoltoon ja avun vaivoihisi. Muista kuitenkin vain tukea näillä omaa tekemistäsi, sillä siitä muodostuu lihashuollon ydin.

Toinen mahdollinen tapa on jättää kaikki huolto ja venyttely pois, jolloin täytyy luottaa vanhanliiton sanontaan "Jumi on voimaa". Näin on mahdollista päästä ylijumalallisiin voimiin, mutta sinun täytyy olla jäykempi kuin käyttämäsi levytanko. Tämän saavutettuasi ei tässä maailmassa ole enää kuormaa, jota ei jaksaisi vetää maasta. Ainoa haaste on saada tangosta kiinni. Te jotka teette asiat vaikeammin, muistakaa venytellä säännöllisesti, käytäkää rullaa ja palloa venyttelyn tukena ja käykää ainakin hieronnassa välillä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavassa osassa.