Saliparodiaa: voimanosto

Hei taas! Tällä kertaa aiheena mullekkin rakas laji, joka on kasvattanut suosiotaan hurjasti lähiaikoina. Pientä pohdintaa siis voimanostosta. Vielä puhutaan aikalailla marginaalilajista, mutta lajin arvoa ja haastavuutta se ei laske. Amerikassa laji on suuremmassa suosiossa, mutta maakin on suurempi. Suomessa sitäpaitsi ei harrasteta kuin jääkiekkoa ja hiihtoa. Voimanosto koostuu kaikille tutuista lajeista, jotka ovat kyykky, pena ja mave. Lajeissa kilpaillaan niin varusteilla kuin klassisesti ns. raakana.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa sanonut, voimanosto on vain jumalille ja titaaneille. Heikko kuolevainen ei tässä lajissa pärjää. Siksi voimonostoa ei edes pidetä urheiluna eikä sitä oteta olympialaisiin. Ulkoapäin voi näyttää siltä, että 90% ajasta kuluu istumiseen ja treenikavereille vittuiluun näiden heikkoudesta. Todellisuudessa laji on niin rankka, että levättävä on jopa treenin aikana. Suoranaisen vittuilun muille voi pistää älyttömistä painoista johtuvien henkisten paineiden piikkin. Mutta miksi voimanosto on niin yli-inhimillinen laji?

Sanotaan, että voimanostajat treenaavat ollakseen parempia treenaamisessa. Kun treenaamisessa tullaan jatkuvasti paremmaksi, ei kehitys voi periaatteessa pysähtyä koskaan. Voimanostaja on siis ainoa urheilija, joka voi saavuttaa rajattomat voimat, koska kaikissa muissa lajiessa treenataan vain urheilusuoritusta varten. Rajattomat voimat kuitenkin vaativat veronsa. Pohjaton ruokahalu on varmasti jokaisen voimanostajan ongelma ja se voi joskus johtaa ongelmiin terveyden kanssa. Vyötärölihavuus ja ylimääräiset leuat ovat ensimmäisiä merkkejä liiasta voimasta, koska voima tuppaa varastoitumaan näille alueille. Pahimmassa tapauksessa voima ei enää kykene varastoitumaan leukoihin vaan se siirtyy verenkiertoon aiheuttaen mm. sepelvaltimotautia.

Voimanosto on ollut keskuudessamme aina sillä jo kivikaudella nosteltiin kivisiä puntteja. Tuolloin miehet eivät olleet pehmeää rautaa vaan kivikovaa rautamalmia. Jotkut väittävät, että muiden lajien urheilijat esim. yleisurheilijat ovat keksineet voimanoston jo kauan ennen voimanostokisoja tullakseen paremmaksi omassa lajissaan. En kuitenkaan näe tästä mitään todisteita. Esimerkiksi Tero Pitkämäen 170kg "penkki" on yhtä kaukana penkkipunnertamisesta ja voimanostosta kuin Teron perse penkistä. Kyllä voimanosto on yhtä vanha laji kuin ihminenkin eikä sitä kukaan ole yhtäkkiä keksinyt. Voimanostohan kuitenkin mittaa ihmisen perusliikkeistä saatavaa voimaa.

Varusteet voimanostoon tulivat viime vuosisadalla ja silloin siinä aloitettiin kilpailemaankin. Varusteiden ainoa käyttötarkoitus oli ja on yhä saada aikaan jumalallisia voimia korostava vaikutus. Painot kasvavat varusteilla niin käsittämättömiksi, että maallikolla ei riitä älykkyys laskemaan niin pitkälle kiloina.  Tavallinen kuolevainen ei edes ymmärrä, että herrat jotka kyykkäävät 500 kiloa, käyttävät mitään tukevia varusteita. Siksi laji onkin niin maaginen tai kaikkia epäillään liian paksun kaurapuuron syömisestä.

Toivottavasti edes hieman avasin lajin saloja ja autoin ymmärtämään voimanostoa paremmin. Voimanosto ei ole pelkästään sitä harrastavien ihmisten laji, vaan sitä tekevät kaikki lähes joka päivä tahtomattaankin. Jokainen osaa istua pöntölle tai noukkia sen tipahtaneen paahtoleivän lattialta. Miksei hommasta siis voisi tehdä mielenkiintoisempaa lisäämällä pari sataa kiloa painoa niskaan. Ei tarviis paskallakaa istua ihan nii pitkää.

Saliparodiaa: treenikassi

Ei varmaan tärkeämpää varustetta ole olemassa kuin treenikassi. Oli se sitten siwan muovipussi, jääkiekkokassi tai ihan tavallinen reppu, siinä säilytetään ja kuljetetaan elämän tärkeimpiä asioita eli treenivarusteita. Treenikassin täytyy olla ominaisuuksiltaan sellainen kuin sen käyttäjä kokee tarpeelliseksi. Yksinkertaiselle ja varusteita välttävälle ihmiselle siwan muovipussi sopii kuin nyrkki silmään. Sen sijaan varustevoimanostaja tarvitsee kolme eri kassia ja vielä kantajat niille kaikille.

Itse kannan mukanani aivan tavallista putkikassia. Se on täydellinen suuren tavaramäärän kantamiseen, mutta pari vaaraa on otettava huomioon. Putkikassit ovat nimittäin pohjattomia ja niihin on mahdollista hukata tärkeitä varusteita iäksi. Rannetuet, polvenlämmittimet ja magnesiumpussi häviävät putkikassissa kuin pieru saharaan ja puolet penkkitreenistä saa käyttää rannetukien etsimiseen, jos ei halua katkoa ranteitaan. Toinen vakava ongelma on se paskan määrä joka putkikassiin kertyy. Yleensä puolet kassin sisällöstä on magnesiumpölyä ja epämääräisen näköistä nukkaa sekä hikeä. Kassia on kuitenkin turha ruveta putsaamaan, koska se on samassa jamassa jo seuraavan treenin jälkeen. Kätevämpi on viikon välein polttaa edellinen ja käydä ostamassa uusi, jotta ihmisiä syövä sivilisaatio ei saa sieltä alkuaan.

Reput ovat käteviä kuljettaa, mutta niihin mahtuu hätäseen vaan toinen rannetuki. Siwan kassikin on tilavampi kuin joku Alemakasiinin reppu. Opettajienkaan ei siis kannata yhtään ihmetellä miks puolella luokasta ei oo kun kynä mukana koulussa ja kirjat kotona. Toinen puolikas taas on menossa salille, joten niillä on vaan rannetuki repussa. Lisäksi reppuja salilla käytävät vain ne jotka juoksevat tai pyöräilevät salille. Pahin virhe ikinä. Menetät kaikki gainssit jo matkalla salille ja sit pitäs vielä takasi sotkee jollain helvetin munamankelilla. Paras tapa suojautua pyöräilyltä ja juoksulta on ostaa se 20kg tyhjänä painava rinkka jossa voit tarvittaessa asua salin takapihalla.

Siwan kassia salilla kantavat vain vanhat kunnon raakanostajat. Kassissa on raakaa jauhelihaa sekä kananmunia treenin aikana syötäväksi ja kilo maitorahkaa palkkariksi. Siwan muovipussin kestävyys vetää vertoja jopa Opelin kestävyydelle, mutta onneksi ne ovat lähes yhtä halpoja ostaa. Kovimmat ukot ajaa salille joka päivä eri Opelilla uuden Siwan kassin kanssa. Jos siis haluat kehittyä raakanostajana, ensimmäisenä hanki muovipussi mielellään Siwasta.

Sitten se putkikassista seuraava ja lähes täydellinen vastakohta repulle eli jääkiekkokassi. Lätkäkassi sisältää vielä enemmän tilaa ja taskuja kuin perinteinen putkikassi, mutta kuka semmosen kanssa salille haluaa. Eihän niitä käytä kuin jääkiekkoilijat. Jos taas olet jääkiekkoilija ja tuot jäätävän kokoisen kassisi salille, kannattaa lähteä hiljaiseen aikaan treenaamaan. Lätkäkassi vie nimittäin niin paljon tilaa salilla, että se on verrattavissa kiertoharjoitteluun. Nostolavalle ei missään nimessä mahdu kukaan muu kyykkäämään tai vetämään, kun kassi on levällään lattialla ja kaikki hikiset suojat on roiskittu ympäriinsä etsittäessä rannetukia. Onnistuu kyllä toisaalta putkikassin kanssakin. Itehän aina merkkaan reviirini ripottelemalla paskaiset polvenlämmittimet, kaikki siteet ja juomapullot  lattialle kuten todellinen alfa tekisi. Jääkiekkoilija ei kuitenkaan ole salialfa, joten se ei ole hyvien tapojen mukaista. Pitää ottaa myös muut huomioon!

Treenikasseja varmasti löytyy useammankin mallisia, mutta mun salilla ei näe kuin yllämainittuja. Kaikki muu on siis turhaa. Treenikassi kannattaa valita siten, että se on helppo kuljettaa mukana, mutta sinne tarvittaessa mahtuu vaikka treenikaveri, joka ei suosiolla lähde mukaan salille. Sen kuitenkin täytyy olla riittävän suuri, jotta et vahingossakaan joudu pyöräilemään tai pahimmassa tapauksessa juoksemaan salille. Menee treenit ihan hukkaan semmosessa touhussa.

Saliparodiaa: kengät

Täällä taas analysoimassa salivaatetuksen syvimpiä saloja. Tänään paneudutaan kenkien merkitykseen, koska niitä käyttävät tunnetusti kaikki paitsi minä ajoittain. Kyllä mulla on melkei aina jumppatossut tai sukat jalassa salilla ja yleensä menen salille crocsit jalassa. Penkatessa kuitenki käytän kyykkykenkiä. Mutta ei siitä sit sen enempää... Kuten sanonta menee kengät kertovat ihmisestä enemmän kuin tuhat sanaa. Niistä voi arvioida henkilön fyysisiä sekä henkisiä ominaisuuksia, mutta myös joitain elämän arvoja.

Kyykkykengät ovat kenties yleisimpiä kenkiä voimailusaleilla. Paitsi Viitasaarella, koska täällä ainoastaan penkataan. Kyykkykengät ovat vakaimpia salikengät, joten voidaan olettaa niitä käyttävien henkilöiden arvostavan myös henkistä vakautta. Ne myös merkittävästi helpottavat kyykkäämistä vähentämällä nilkan liikkuvuuden tarvetta. Joka tapauksessa kyykkykenkiä käyttävät vain painonnostajat, crossfittaajat ja henkilöt jotka laiminlyövät liikkuvuuden merkityksen. Crossfittari kukaan ei halua olla ja painonnosto on ihmiselle liian vaikea laji, joten jäljelle jää yksi vaihtoehto.Liikkuvuus siis on näille henkilöille toissijaista, mutta nostetut raudat sitäkin tärkeämpää. Voidaan siis olettaa kyykkykenkiä käyttävän kunnon vanhan liiton punttipaavot, joille jumi on voimaa.

Lenkkaritkin ovat valitettavasti yleisiä jalkineita punttisalilla. Ne kuitenkin ovat kyykätessä ja vetäessä yhtä vakaat kuin niitä pitävän henkilön mielenterveys. Kyllä, oletan kaikkien tekevän kyykkyä ja maastavetoa! Jos et tee, do you even lift? Lenkkareita en voi suositella kuin niille masokisteille, jotka pitävät nilkkojen nyrjäyttämisestä ja elämänhalua raastavista polvikivuista. Päivi Räsänen vois mun puolesta kieltää niiden käytön salilla. Ei niitä kyllä muutenkaan tarvii, koska juokseminen tunnetusti tuhoaa kaiken kehityksen. Jos kuitenkin haluat juosta, yritä edes näyttää alfalle ja juokse ilman lenkkareita. Eihän leijonatkaan käytä lenkkareita ja silti ne juoksee joka päivä. 

Mitenkäs tennarit? Niissähän on ohut ja kova pohja sekä pieni tuki nilkalle. Tennareissa piilee kuitenkin pieni vaara, jonka nimi on Converse. Conversen kengät menee vähän samaan kastiin kuin HM:n vaatteet, vaikka eivät ole ihan yhtä suuri synti paitsi, jos ne on ostettu HM:ltä. Muuten tennarit ovat jämäkkä valinta ja ne sopivat hyvin maastavetoon sekä kyykkyyn, jos olet joskus muistanut panostaa myös liikkuvuuteen. Tennareilla kyykkääminen nimittäin vaatii hyvää liikkuvuutta lantiosta sekä nilkoista. Monen mielestä tasapohjaiset kengät ovat vielä vakaammat ja tukevammat kuin kyykky/painonostokengät, joten myös ne ovat henkisesti vakaan ihmisen valinta salille. Itse pidän ehdottomasti enemmän tasapohjaisista tennareista tai tossuista.

Ilman minkäänlaista puolueellisuutta sanon, että jumppatossut ovat rajuin valinta salille. Itse tykkään pitää tiukkoja trikoita ja jumppatossuja samaan aikaan (siitä näettekin ens yönä unta). Ihan v***n miehistä mennä tekemään maastavetoa tossuissa, joita olet viimeksi käyttänyt 5-vuotiaana päiväkodissa. Jumppatossujen käyttö kuitenkin vaatii veronsa. Jalkaterät leviävät ja muuttuvat enemmän räpyöitä muistuttaviksi ulokkeiksi, kun maastavetoon saa yhtäkkiä lastata puolet enemmän romua. Voisi kuviella samalla uimataidon paranevan, mutta itse ainakin uppoan kuin kivi tossujen antamien massiivisten reisien takia. Mielenterveydestä onkin ihan turha puhua, koska itse ainakin olen vakaa kuin jumppapallon päällä lenkkarit jalassa seisova crossfittaaja. Mutta mitäpä todellinen voimanostaja ei tekisi suuremman yhteistuloksen eteen.

Oisko siinä ollu yleisimmät salikengät joita ihmiset käyttävät. Kyykkykenkä on oivallinen valinta niille joiden nilkkojen ja lantion liikkuvuus kyykätessä ei ole vielä paras mahdollinen. Itse käytän niitä myös penkkipunneruksessa ja suosittelen kokeilemaan, jos et ole testannut. Tasapohjaiset kengät kuten tennarit myös ovat turvallinen valinta ja sopivat lähes joka liikkeeseen. Kyykätessä ne kuitenkin vaativat hyvää liikkuvuutta varsinkin nilkasta, mutta myös lantiosta. Henkilökohtaisesti pidän tasapohjaisista, koska tunnen itseni vakaammaksi ne jalassa. Sitten ne lenkkarit... Opelitkin ovat paljon vakaampia ja luotettavampia kuin lenkkarit. En siis suosittele lenkkareiden käyttöä, jos kyykkäät ja vedät maasta. Rajuin valinta on kuitenkin mennä salille ne samat jumppatossut jalassa, joita käytit neljän vuoden ikäisenä päivähoidossa. PISTE. Mutta tästä on taas hyvä jatkaa harjoituksia. Kiitos lukemisesta!

Uusi alku

Taisin viikko tai kaksi sitten luvata, että jotain jännittävää olisi luvassa. En tiedä onko se hirveän jännitävää, mutta mua ainakin jännitti puhua pelkälle kameralle. Youtubeen avasin kanavan tänään ja siellä pari videota jo komeilee. Käykää ihmeessä kattomassa ja tilaamassa kanava, jotta pääsette seuraamaan uutta projua. Linkki löytyy tekstin lisäksi myös tietokoneversiossa sivun reunasta, joten blogin kautta sinne pääsee helposti.

Pidän kanavaa omalla nimelläni, joten se on vaivaton löytää myös hakemalla youtubesta. Pääprojekti keskittyy tämän vuoden penkin EM-kisoihin Ylitorniossa. Treenipäivyri ilmestyy ainakin kerran kahteen viikkoon, mutta tiheämminkin saatan ajoittain julkaista materiaalia. Kaikkea muutakin on suunnitteilla tehdä, jotta sisältö ei lopu kesken. Luvassa on kenties komiikkaa, ruokaa, perseilyä ja tietenkin voimanostoa. 

Muuta en kerro vielä, mutta lisää tulee ajan myötä Videoita vaan nyt katsomaan ja kanavaa tilaamaan. Linkki vielä tuossa ---> Tästä kanavalle

Saliparodiaa: treenipaidat

Viime keskiviikkona mietittiin salihousujen syvällisiä viestejä, mutta tänään vuorossa olisivat treenipaidat. Treenipaitojakin löytyy monenlaisia ja niidenkin viestit poikkeavat. Toivottavasti tämäkin teksti helpottaa punttiväen keskinäistä kanssakäymistä ja antaa uusia näkökulmia omaan ja muiden paitojen käyttöön tai käyttämättömyyteen.

T-paita on yleisin vaihtoehto salille ja se on suhteellisen turvallinen valinta lähes aina. On kuitenkin muutamia poikkeuksia. Paidat hienoilla painatuksilla voivat kertoa vanhasta kunnon miehisyydestä ja näin vahvistaa asemaasi punttisalin "äijien" keskuudessa, kuten omani tuossa alla. Toisaalta painatuksella voit myös nolata itsesi ja menettää kaiken arvostuksen salilla. Antti Tuiskun fanipaita toimii ainakin mun salilla siihen tarkotukseen.

Merkki on erittäin tärkeä, kun valitsee paitaa salille. Tapoutin paita on aina hyvä valinta sillä sen viesti on lyhyt ja selkeä "Älä ala mulle!" Sitäpaitsi Tapoutin paita lisää voimia ainakin 50%. Toinen turvallinen merkki on Better Bodies. Better Bodiesin paita viestii itsevarmuudesta ja arvostuksesta omaa kehoasi kohtaan niin, että naapurikunnankin salilla porukka tietää sen. Paita vaikuttaa positiivisesti myös salikuviin, joita Instagramiin julkaiset.

Missään nimessä salille ei saa mennä HM:n tai Seppälän paita päällä. Ei kukaan itseään arvostava salirotta laita päälleen teinityttöjen suosimien konsernien paitoja. Paitojen viesti on melkein sama kuin julkisesti myöntäisi harrastavansa vesijuoksua. Jos vahingossa joskus HM:n paita päällä salille eksyt, kannattaa vakavasti harkita salin ja paikkakunnan vaihtoa.

Paitojen malli ja tiukkuus on tärkeää kuten housuissakin. Kuten sanoin, t-paita on aina turvallinen valinta, mutta siitä puuttuu jännitys ja kapina kuten hihattomasta. Oikea hihaton paita tuo mukanaan aina pienen vaaran vilauttamisesta. Samalla voi kapinoida tympeitä suomalaisia pukeutumisnormeja vastaan paljastamalla ihoa enemmän kuin naapurin Erkki juhannuksena.

Hihattoman paidan vastakohta on pitkähihainen paita, joka taas kertoo turvan ja lämmön tarpeesta. Pitkähihainen paljastaa minimaalisen määrän ihoa, joten myös itsestään epävarma voi tuntea olonsa turvalliseksi salilla. Pitkähihainen on myös hyvä bulkkikauden paita. Oikean mallinen pitkähihainen ei paljasta kertyneitä kiloja, mutta saa näyttämään entistä massiivisemmalle. Mahan kohdalle kuitenkin kannattaa jättää riittävästi löysää mikäli olut ja pekoni sattuu maistumaan useamminkin.

Paidattomuutta voin suositella kaikille. Se kertoo täydellisestä itsevarmuudesta ja dominoinnista salilla. Sitäpaitsi kukapa ei haluaisi nähdä puolialastonta kehoasi sen ylväimmässä käyttötarkoituksessa eli penkkipunnerruksessa. Paidattomuus sopii kaikille sukupuolesta riippumatta (FREE THE NIPPLE) ja on omiaan lisäämään myös muiden motivaatiota lähteä salille.

Muistakaa ajatella salipaitaa valitessanne, mitä se muille viestittää. Se ei ole yksinkertaista, mutta toivottavasti helpotan edes hieman sitä urakkaa. Ens keskiviikkona taas jotain uutta. Ja tänä viikonloppuna alkaa jotain uutta ja mielenkiintoista.

Eurooppaa valloittamaan

Ja taas alko yks isompi projekti voimailun puolella. Klassisen penkin EM-kisat siis elokuussa Ylitorniossa on seuraava etappi. Painoa sinne täytyy pudottaa n. 6kg, mutta onneksi aikaa on runsaasti. Kovaa penkki painotteista treeniä siis luvassa pari kuukautta.

Arvokisoja en tälle vuodelle muuten ollut edes suunnitellut ja hieman skeptinen olin penkkikisoihin pääsystäkin. Hienoa kuitenkin saada tällainen mahdollisuus taas. Arvokisat kummasti lisäävät treenimotivaatiota ja saavat syttymään aivan uudenlaisen kipinän.

Tavoitteista on vielä tässä vaiheessa turha puhua, mutta toivon mukaan mahdollisuus on päästä mitalisijoille. Kirkkainta mitalia varten tietenkin treenaan. Omat ennätykset ilman muuta täytyy laittaa uusiksi.

Tästä on hyvä jatkaa motivoituneena. Jotain uutta projektiakin voisin kehitellä seurattavaksi teille. Mielenkiinnolla odotan ainakin itse, mitä tällä kertaa tulee keksittyä.

Saliparodiaa: treenihousut

Jokaisella punttialfalla on oma tyylinsä vaatetuksen suhteen treenatessa. Se tukee henkilön identiteettiä ja pukeutumisen avulla viestitetään muille treenaajille erilaisia asioita. Joskus pukeutuminen voi kuitenkin olla yhtä vaikeaa kuin suullinen viestiminen. Tällöin vastuu on kuulijalla tai oikeastaan näkijällä ja olen päättänyt ottaa sen vastuun tulkitsemalla noita viestejä. Samalla helpotan myös teidän muidenkin urakkaa siellä salilla, kun mietitte miksi salin bikinikisaajalla on niin tiukat paka... housut.

Alotetaan helposta eli lökäreistä a.k.a pieruverkkareista. Niitä käytän usein itsekin ja ne ovat ihan perusvaruste muutenkin arjessa mielellään crocsien kanssa. Verkkareiden viesti riippuu niiden mallista eli väristä, kuvioista ja tiukkuudesta. Esim. vaalean harmaat lökärit salilla kertovat itsevarmuudesta ja hyvästä itsetunnosta, sillä pakarahiki ja erilaiset märät pisarat haaroissa eivät saa haitata. Jos et tunne oloasi epämukavaksi harmaissa verkkareissa salilla, ainakin kaikki muut tuntevat katsellessaan kyykkyjäsi.

Värin rinnalla erilaiset kuviot verkkareissa luovat elintärkeitä viestejä. Yleisin kuvio lienee raidat. Raitojen määrällä ei ole oikeastaan väliä kunhan niitä on kolme. Raidallisten verkkareiden kantaja korostaa niillä slaavilaista alkuperäänsä ja erinomaisia syväkyykkytaitojaan. Raidalliset verkkarit yleensä kertovat myös väkivaltaisesta ja eläimellisestä voimasta. Ei niitä turhaan kutsuta väkivaltaverkkareiksi.

Verkkareiden tiukkuus kertoo yleensä jalkojen koosta. Se kuitenkin määrittelee myös yksilön paikan salin hierarkiassa. Liian löysiä ja perseen alla roikkuvia verkkareita pitävät joko räppärit tai punttisalin heikot sekä pienijalkaiset yksilöt. Sitten toinen ääripää eli liian tiukat verkkarit. Miksi edes laittaa verkkareita salille, jos ne on yhtä räjähdysherkät kuin -90 luvun Opel. Jalkojen koosta se ei voi viestiä, koska isojalkaiset pitävät resoriin asti halkaistuja shortseja. Mitään järjellistä viestiä ne eivät voi kertoa, mutta jokainen varmaan osaa päätellä minne salin ravintoketjuun nämä henkilöt kuuluvat.

Toiseksi yleisimmät housut salilla ovat trikoot tai joogahousut. Mielestäni ne ovat lahja ihmiskunnalle ja varsinkin saliyhteisölle. Pelkästään ne ovat monelle riittävä motivaatio lähteä salille. Itsekin pidän trikoita varsinkin maastavetotreeniessä, koska liukas pinta helpottaa nostamista. Trikoot viestivät kantajansa ylivertaisuudesta. Ne suorastaan huutavat "Kato miten hyvä perse mulla on!" tai vaihtoehtoisesti "Ihaile ylivoimaisen suuria reisiäni!"  Joogahousut ovat kuin trikoot, mutta ne myös viestivät mukavuuden halusta. Ne jalassa maataan keskellä salin lattiaa venytellen ja rentoutuen. Harvoin näkee 100kg äijää vetämässä 300kg maasta joogahousut jalassa.

Shortsit ovat sanomaltaan samanlaiset kuin trikoot. Niiden kuitenkin täytyy paljastaa reidet. Eihän ne shortsit muuten edes ole. Shortsien käyttö kuitenkin edellyttää hyvää balanssia ylä- ja alaruumiin välillä, koska niillä erotetaan toisistaan amistreenaajat ja titaanit. Shortseista voidaan kuitenkin vielä mennä astetta pidemmälle. Trikoiden ja shortsien sekoitus on kaikista riskialttein valinta salille. Niiden käyttö vaatii täydellisen itsetunnon ja kunnioituksen saliyhteisöltä. Itse en ainakaan uskaltais mennä salille pelissä boxereissa, kun jokaisella joka treenaa tosissaan on aina vähän paskaa housussa.

Toivottavasti kirjoituksesta oli apua kaikkien salilla käviöiden väliseen viestimiseen. Ensi viikolla jälleen keskiviikkona analyysi paidoista. Näitä kirjoituksia tosiaan aion joka keskiviikko julkaista. Sillon siis kannattaa ainakin olla paikalla.