Kehitystäkö?

Kohta alkaa mun ns. massakausi loppua ja tänä kesänä ois tarkotus se kuuluisa kesäkunto hankkia. 72-73kg kohdalle paino jämähti ja ei vaan saa ahdettua nii paljon ruokaa, että se siitä nousisi enää. En sitä väkisillä lähe enää nostamaan, vaikka tavote oli 75kg. Turha on massanlisääjääkään syyä ku läskiä vaan kerää sitten. Kunto on aika lihava jo nyt. Tai ainakin minulle.

Huhtikuun lopulla ois kisat tiedossa ja sinne vois alle 70kg puottaa painon ja kokeilla montako toistoa tulee omalla painolla. Toki myös maksimi täytyy kokeilla. Maksimivoimaahan minä pääasiassa harjoitan. Kotikisat siis ja tulos täytyy tehdä, jotta mahdollisesti SM-kisat sitten voin nostaa.

Jep, tämmöne lyhyt päivitys tänään. Laitetaan vielä kuva selän kehityksestä. Vasemmalla on nykyinen kunto ja oikealla alhaalla viime syksyn. Laatu on mitä on, mutta tärkeimmän niistä kai näkee.

Yksilöllinen urheilija

Sisäinen filosofi puskee taas pintaan ja jotain aattelin horista otsikon aiheesta. En tiiä onko kukaan miettiny ikinä, että urheilija on massasta selkeästi erottuva yksilö. Urheilija huomataan ihmisjoukosta usein jo ulkonäön perusteella, mutta voi olla tunnettu myös suorituksistaan esim. Teemu Selänne, jonka varmasti jokainen suomalainen tunnistaa. Ulkonäöllään taas parhaiten erottuvat kenties kehonrakentajat. Mitä kovempi tasoinen urheilija on kyseessä, sitä varmemmin hänet tunnistetaan ja voisi sanoa, että sitä yksilöllisempi hän on. Onhan se yksilöllistä olla parempi kuin kukaan muu, juosta nopeammin kuin kukaan maailmassa tai kyykätä enemmän kuin kukaan.

Yksilöllisyys ja sen tavoittelu on urheilussa yksi tärkeimpiä tekijöitä. Halutaan erottua joukosta ja tehdä jotain mihin kukaan muu ei pysty. Tämä yksilöllisyyden kaipuu saa jotkut tekemään töitä yli itsensä ja muiden. Se motivoi ja on yksi niistä voimista, jotka saavat jatkamaan. Menestyvä urheilija on lajissaan ainoa laatuaan. Yksikään toinen urheilija ei ole samanlainen. Tietenkään kaikkeen ei kukaan pysty, mutta jokaisella on se asia joka tekee hänestä keskivertoa paremman ja samalla yksilöllisen. Urheilijalla se on jokin urheilulaji, ratsastajalla ratsastus, hiihtäjällä hiihto jne. 

Hyvä urheilija omaa ainutlaatuisen suoritustavan ja treenityylin. Tällöin kyetään hyödyntämään täysin oma potentiaali ja ottamaan itsestään kaikki irti. Kuulostaa helpolle, mutta sen oman jutun löytäminen voi olla vaikeaa. Kaiken lisäksi täytyy mukautua muutokseen, jonka treenaaminen aiheuttaa kehossa ja muuttaa treeniään sen mukaan. Tämän muutoksen voit tehdä vain itse, sillä vain sinä tunnet oman kehosi. Hyvä valmentaja näkee heikkoutesi ja osaa neuvoa niiden parantamiseen, mutta omista ominaisuuksistaa tietoinen urheilija on aina tehokkaampi, kuin se jota valmennetaan. Ja itsensä oppii tuntemaan vain valmentamalla ja arvioimalla itseään. Sitä ei voi opettaa kukaan muu, vaan täytyy itsenäisesti oppia hankkimaan ja soveltamaan tietoa.

Tämmöstä tänään. Treenit jatkuu ja ennätyskset paukkuu. Eilen tuli vedettyä taas uudet enkat maasta 3x3*200 ja ykköne 212.5kg. Tuntuu hyvälle, kun treeni taas kulkee. Pääsee taas kehittämään niitä heikkouksia täysillä ja opettelemaan vähän uutta tekniikkaa. Videoprojektikin edistyy pikkuhiljaa. Kevättä ja kesälomaa odotellessa, nauttikaa ekoista valonsäteistä.

Hullun hommaa

Viides reeni tälle viikolle tuli tänään ja toisen kerran penkkiä yritin. Tällä kertaa kapeaa sotilapenkkiä. Tarkoituksena ois kisata ens kuussa Viitasaarella, joten vähän pitää sitä varten nyt prepata. Huomenna kenties vielä yksi jumppa, jos ei hirveen muussina oo. Kunto on kyllä ollu kova ja treenimotivaatio korkealla, vaikka pientä väsymystä on ollu ilmassa. Mutta väsymys on selätettävissä ja näinä päivinä erotellaan perus punttipaavot niistä jotka antavat kaikkensa.

Eilen oli erityinen päivä minulle ja otin syksyisen kunnon taas kiinni ja jopa hieman ylitin sen. Tuntuu hyvälle ja lisää motivaatiota tehdä töitä, kun huomaa kehitystä. Tosiaan 200 kyykkäsin boxilta viiden työsetin jälkeen ja illalla otin 210kg maasta sumona. Vedosta on testosteronipitoinen video mun instagramtilillä. Perse vaan meni ihan kramppiin, mutta siitä on jo selvitty.

On kyllä huikee olo, kun on taas polviki siinä kunnossa, että saa tehdä täysillä töitä. Menee vaan vähän hullujen hommaks nyt, kun motivaatiota ja energiaa on ehkä jopa liikaa. Toisaalta miksi pitäis jarrutella, kun voi käyttää hyödyksi tilanteen ja treenata sekä syödä mahdollisimman paljon. Ei näitä jaksoja kuitenkaan niin paljon tule, että kannattais puolella teholla treenata. Kisoissa se sitten nähdään kuka sitä työtä on tehnyt ja kuka ei. Jokainen kuitenkin tavallaan. Kaikkien pitää löytää se itselleen sopiva tyyli tehdä hommia.

Tän kaiken lisäks alotettiin Topin kanssa nyt pieni videoprojekti. Ei oo muutamaan kuukauteen mitään julkastu, joten nyt on taas hyvä aika jotain ruveta duunailee. Mutta sitä odotellessa. Katsotaan mitä tässä saa aikaan ja pitää päivittää vähän ahkerammin taas tätä blogiaki. Ja kuvia ottaa ehdottomasti lisää. Niitä on liian vähän ja harmittaa, kun tulee otettua niitä suhteellisen vähän. Ja yleensä ne on ihan paskoja laadultaan. Mut nyt heippa.

Kansainvälinen rintapäivä

Moro! Tänään pieni päivitys tän päivän treeneistä ja omista enkoista. Valitettavasti kuvia ei oo mut instasta löytyy video vähän kusasseesta sarjasta. Kovia sarjoja ja paljon rautaa tänään illalla. Ja aamulla herättelevä kyykkytreeni. Yritin saada veren kiertämään ja kropan hereille. Kuitenkin meinas uni sen jälkeen maistua tunneilla. Illasta taas riitti energiaa, kun vetäs pwo:n, kreat ja aminohapot naamaan.

Sit ite asiaan eli treeneihin. Perinteisesti eka penkkiä, jonka tein tänään kokonaan slingshotilla. 100kg asti raakana ja sit shotilla ylöspäin.
Työsetit:
3x5*130
1x2*145
1x1*150
1x1*160 (pienellä avustuksella)
1x12*110

Pistin tosiaan tohon tokavikaan vähä enemmä rautaa ja tein negatiivisen toiston, joka yllättävän hyvin lähti kuitenkin tulemaan, mutta pienen kevennyksen vaati.
Tän jälkeen lisäpainodippiä:
Työsetit:
2x5*42.5
1x5*52.5
1x3*62.5
1x1*70
1x35*oma paino
Pakko oli kokeilla toi 70kg kun ei oo piitkään aikaan testannu ykköstä dipissä.

Loppuun pumppailin most muscularia taljassa ja rinta oli valehtelematta niin pumpissa, että näytin ilmapalloeläimelle. Mutta huomenna taas kaks reeniä. Selkää, vetoa ja varmaa box-kyykkyä.

Luokkaretki

Tässä on pari viikkoo nyt vierähtäny edellisestä blogitekstistä, joten eiköhän nyt ole jo aika taas avautua tänne. Ollaan tällä hetkellä Vuokatissa luokkaretkellä lukion 2. vuositason kanssa. Eilen bemarilla tänne köröttelin ja ilta koomattiin, saunottiin sekä katottiin Tarantinon Hateful Eight. Oli kyllä harvinaisen tylsä Tarantino. Tunti oli pelkkää lässyttämistä ja ei mitään toimintaa. Toisaalta toiminnan alettua taas nähtiin sitä perinteistä ja veristä Tarantinon käsialaa. Suosittelen katsomaan leffan, jos Tarantinosta pitää, mutta Hateful Eight ei vedä vertoja mm. Django unchainedille.

Tänään sitten herätyksen jälkeen pienet venyttelyt ja sen jälkeen jumpille Katinkultaan. Se oli semmonen lasinen pieni jumppasali. Käytävältä näki sinne sisälle ja pukuhuoneita ei ollu tai en ainakaan löytänyt. Kyykkyhäkkikin puuttui kokonaan. Mutta reenit kuitenkin piti aikaseks saada. Yläkroppaa siinä vähän väänsin. 

Penkki

2x5*110 1x5*112.5 (vika stoppi)

2x2*120 (vika stoppi)

1x3*130 (slingshot, vika stoppi)

1x2*140 

Sit selkää tein ehkä parhaalla vehkeellä ikinä. Tämä oli ehkä ainut hyvä asia salilla. Piti ihan kuva ottaa. Mutta siinä nousevilla painoilla kympin settejä 35-65kg. Hyvän tuntuman sai pidettyä koko ajan ja oli törkeä pumppendaaleni. Loppuun vielä ylätaljaa ja oikkareita. Hyvät treenit sai aikaseks, vaikka sali ei aivan mun tarkoitukseen soveltunut. Mutta nyt lomaa jatkamaan.

Loma loma loma

Jeejee täällä ollaan neljättä päivää Pikku-Syötteellä mahtavassa seurassa laskemassa. Yllättävän vähän harmittaa, että huomenna en ookkaa Virossa nostamassa. Todella paljon helpottanut, kun on saanut laskea ja reenata täällä, mutta ennen kaikkea syödä aivan törkeän paljon. Polvenkin vaiva viimein selvisi.

Tosiaan tänne Pudasjärvelle tultiin laskettelemaan ja lomailemaan. Alkuun meitä oli viisi täällä ja seuraamme liittyi pari vierailevaa tähtöstä loppu viikoksi. Itekki ostin neljän päivän lipun rinteeseen, kun polvi on ollut aika oireeton. Eilen laskettiin joku 5h metässä pelkästään. Oon siis lasketellu ehkä 6 kertaa ennen tätä ja heti mehtään vaa. Aivan törkeän kipeet reidet on nyt. Ihanku kakkosnelosen pätkällä ois hakattu.

Kaks kertaa oon jaksanu käydä reenilöimässäki. Pääsin kyykkäämään ja vetämäänki pitkästä aikaa ja tuntu todella hyvälle, ku sai vähän rautaaki jo. Parin kuukauden päästä varmasti ollaan taas kakkosen kunnossa. Toisaalta veto ja kyykky ei yhtään helpota laskemista. Ihan turvoksissa jalat tästä rääkistä. Huomenna vielä lisää.

Sitten vielä polveen. Ei ollut rasitusmurtumaa eikä mitään rikki. Oli patellajänne tulehtunu pahasti parin sentin matkalta. Rasituksesta ilmeisesti ottanu itteesä. Vaara oli siis ihan oikea, sillä ois saattanu katketa jalkareeneissä tosta lumpion alta. Se oiski ollu sit vähä pitempi lepo ja operaatio saaha takasi kuntoon. Mutta nyt on taas jalka paremmassa kunnossa ja kärsii kyykätä ja jopa laskea. Saattaa tietysti vielä kipeytyä uudestaan, mut sitte vähä ottaa rauhassa. Eipä tässä hirveesti mitään hävittävää ole.

Mutta joo minä jatkan lomailua ja jatkakaa teki. Jotain pieniä videoita saatan julkista. Näkemiin.