Mulla kun tätä ylimäärästä aikaa taas on, ajattelin tänne taas alottaa uuden sarjan kirjoituksia. Tällä kertaa kohderyhmänä ne oman salinsa alfat ja ne jotka kokee itsensä alfaksi. Pohdintaa siis kilpailemisen aloittamisesta ja yleensä kisauran alkutaipaleesta. Aloittaminenhan yleensä on se tärkein osa kaikkea ja silloin luodaa ensivaikutelma asiasta, jonka varaan taas rakennetaan muu ymmärrys, joka johtaa alfasta jumalaksi kehittymiseen.
Oli laji mikä tahansa, kannattaa hakeutua mahdollisimman jumalalliseen seuraan, jossa on tietoutta kisaamisesta. On hieman huono lähteä omin päin opettelemaan lähes kaikkea kuten allekirjoittanut. Ei ole aina järkevää keksiä ruutia uudelleen vaan kannattaa kysyä neuvoja aina kun mahdollista, jotta joskus jopa jonkinlaisilta välikohtauksilta välttyisi. Toisaalta kannattaa myös itse aktiivisesti ottaa asioista selvää ja kehittää omia tapoja toimia. Näin pidetään homma mielenkiintoisena.
Kannattaa myös hankkia jonkun näköiset kannustusjoukot tai huoltojoukot. Helpottaa kummasti henkistä painetta kisatilanteessa, kun voi purkaa sitä muiden avulla, vaikka hakkaamalla sitä parasta kaveria. Samalla voi itse keskittyä kisaan, kun kaveri vaihtaa vaipat ja syöttää ne piltit sulle. Itse olen ollut onnellinen siitä, että aina on tukijoita löytynyt, vaikka itsekseen on ollut kisaamassa. On toki ollut niitäkin kisoja, joissa tunnelma on ollut kuin hautajaisissa ja kisaaminen on kyrsinyt jopa tavallista enemmän.
Nyt on siis huolto/kannustusjoukot ja hieman jumalia ympärillä. Mitä vielä tarvitaan, että saadaan homma pyörimään? Itse kisat tietenki. Ensimmäisiin kisoihin kannattaa lähteä sillä asenteella, että ei sitte vituta jos ja kun jotain menee päin persettä. Ei kuitenkaan kannata lähteä katastrofiajattelua harrastamaan. Kisat kannattaa valita vähän oman tason mukaan, jos tavoitteena on brassailla kavereille mitaleilla. Tärkeintähän tässä hommassa on oman egon pönkittäminen ja voitto. Vai oliko se sittenki muiden itsetunnon tuhoaminen ja murskavoitto. Eipä sillä taida olla niin väliä, kunhan on kultamitali näyttää kavereille.
Näiden perusasioiden lisäksi kannattaa myös huomioida oikeanlainen varustus. Kannattaa tarkistaa niiden sääntöjen mukaisuus. Ei ole hauska tajuta kisatilanteessa, että varusteet onkin sääntöjen vastaiset ja sen takia menettää mahdollisuus kisata. Myös palkintopallille kannattaa valita sopiva vaatetus eli ei välttämättä farkut jalassa, kuten minä. Mun farkut oli toki ne legendaariset urheilufarkut, kuten eräälle tuomarille kyseisissä kisoissa selitin. Paras mahdollinen valinta ei ole myöskään se kahtia taitettu karjalalippis tai paskaset väkivaltaverkkarit, vaikka nekin urheiluvaatteita ovat tietyissä piireissä.
Näillä siis pääsee lähes jo alkuun. Vielä on kuitenkin aika paljon asioita, jotka tulevat eteen uudelle kilpailijalle. Ei kannata kuitenkaan pelätä vaan ottakaa mallia Opelin omistajista. Vaikka tietää kaiken vielä jokin kaunis päivä leviävän käsiin, ei kannata miettiä sitä vaan lähteä jokaiselle kauppareissulle kuin matkalle maailman ympäri. Jokainen päivä tuo jotain uutta ja haastavaa. Tästä siis jatketaan seuraavassa tesktissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti