Joskus 300 vuotta sitten muistaakseni kirjoittelin jotain kilpailun aloittamisesta. Välillä tulee näitä taukoja, mutta aina kannattaa aloittaa uudestaan ja jatkaa siitä mihin jäi. Missään nimessä ei saa kesken jättää mitään. Ei ainakaan lukiota abivuonna, vaikka kävi mielessä lähteä taustatanssijaksi Pete Parkkosen musiikkivideoille. Lahjoja olisi löytynyt siihenkin hommaan, mutta olisin tuntenut suurta syyllisyyttä taistelutovereideni hylkäämisestä ylioppilastutkintolautakunnan armoille. Nämä ajatukset ovat nyt kuitenkin kaikonneet, joten nyt on aika jatkaa tätä pitkää matkaamme kohti jumalallisia voimia.
Kisatilanne on niitä jännittävimpiä asioita, joita urheilija voi kokea. Kannattaa ottaa siitä kaikki irti, koska jännitys on omiaan parantaman suorituskykyä hetkellisesti. Se voi kuitenkin myös lamauttaa. Siksi on tärkeää osata suunnata jännitys oikein. Itse tykkään lietsoa omaa jännitystäni edellisen päivän ja varsinkin ennen nostoja. Siten saa mukavan latauksen vaativia nostoja varten. Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä saattaa lähteä lapasesta ja silloin tulee sanomista. Esimerkiksi Äänekoskella saattoi joku ruma sana kajahtaa epäonnistuneen vetoyrityksen jälkeen. Ei siis kannata olla liian impulsiivinen.
Ennen lavalle nousua täytyy kuitenkin huolehtia yhdestä suhteellisen tärkeästä asiasta kuten painosta. On ihan tosi hauskaa mennä puntarille ainoastaa tajuamaan, miks viime syksynä sopineet farkut on nyt räjähdyspisteessä. Ensimmäisiin kisoihin kannattaa sen takia valita sellainen painoluokka, johon ei tarvitse vetää painoa. Painon vetäminen ei ole vaikeaa, mutta se täytyy tehdä huolella ja ajan kanssa. Kun painosta ei tarvitse huolehtia, voi täysillä keskittyä nostamiseen. Puntarilla myös ilmoitetaan aloituspainot, joten ne kannattaa miettiä ennen koppiin astumista. Mulla se toisaalta ei varmaan kertaakaan oo toiminu. Melkein jokaisella kerralla oon tuomareille änkyttäny jotain muuta kuin oli tarkoitus ja samalla kuollu sisältä, kun en ymmärrä 200kg ja 300kg eroa.
Sitten se kaikkein tärkein onnistuneiden nostojen kannalta eli lämmittely. Ei missään nimessä kannata laiminlyödä lämmittelyitä varsinkaan kisoissa. Itse tykkään ennen raudan taivuttamista aukoa varsinkin lantion ja alaselän sekä reidet sopivasti hierontapallolla ja venyttelemällä.Samalla häiritsee muita kilpailijoita, kun jäävät ihailemaan mun esteettisiä lanneliikkeitä tai sitten oon vaan niiden tiellä siinä lattialla. Ei myöskään tarvitse väsyttää itseään turhan monella lämmittelysarjalla hirmuromuilla, kun nivelet ovat jo auki ja lihakset elastiset. Lämmittelyissä on myös paras mahdollisuus rakentaa itseluottamusta lavalle tai viilata aloituspainoja tarpeen tullen.
Tästä jatketaan vielä mun lempi asian eli syömisen kautta kilpailemisessa vittumaisimpaan asiaan eli lavalla nostamiseen. Oon varmaan ainoa voimanostaja, joka rakastaa kisoissa käymistä, mutta vihaa lavalle menemistä. Pakko johtua siitä kävelymatkasta, joka on niiden painojen luokse. Täytyy ens kerralla kysyä levymiehiltä, jos ne tois painot vähän lähemmäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti