Pienillä paikkakunnilla monet asiat on eri tavalla kuin hieman suuremmissa kaupungeissa. Myös salit ja siellä treenaavat ihmiset ovat erilaisia, kun ihmisiä ja tilaa on vähemmän. Pienen ikäni olen Viitasaarella käynyt salilla, joten tiedän mistä puhun, kun kerron minkälaista on treenata pienellä paikkakunnalla. Tällaisella perseen kokoisella läntillä kaikki jo valmiiksi tuntevat toisensa ja salilla kävijät tuntevat vielä paremmin. Jokainen varmasti tunnistaa minutkin jo pelkästään hien hajun perusteella.
Tilan pienuudella on myös muita vaikutuksia. Salilla ei tarvitse olla kuin kaksi ihmistä, että täytyy jonottaa laitteisiin tai vuorottelemaan. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minä penkkaan tynkäkäsilläni jonkun parimetrisen kanssa samalla penkillä. Tulee apuliikkeet siinä ohessa, kun veivaa telinekorkeuksia kakkosesta kutoseen ja tangossa on toista sataa kiloa romua. Viitasaaren salilla homma viedään ihan omiin ulottuvuuksiin, kun on kolme penkkiä ja kuus eri kokosta jätkää penkkaa yhellä penkillä.
Paras asia pienen paikkakunnan saleissa on se, että usein saa treenata aivan yksin, kunhan ei mene missään nimessä aamulla. Kahdeksan aikoihin, jos eksyy salille, siellä on mummojen satujumppakerho pystyssä. Ei hirveästi motivoi katsoa mummojen zumbaamista Matin ja Tepon tahtiin. Säälin iltavuorossa työskenteleviä. Yksin treenaamisessa on kuitenkin varjopuolensa, jos ei ole yhtä itsetuhoinen kuin minä ja ota ykkösiä ilman varmistajia. Varmistajan saaminen on tosiaan hieman hankalaa, kun salilla ei ole muita. Toisaalta kuolemanvaara motivoi kummasti ja kaiken kruunaa treenin lopuksi peilin edessä posettelu kaikessa rauhassa.
Pienille paikkakunnille kuuluvat aina kaikkien tuntemat henkilöt, jotka ovat pääseet ihmisten suosioon kummallisilla tavoillaan. Pienen paikkakunnan sali ei ole yhtään poikkeus vaan siellä näitä "kylähulluja" pääsee näkemään vielä useammin. He ovat salin tunnistettavampia ja legendaarismipia treenaajia, joiden läsnäolon huomaa lähes väkisin. Yksi esimerkki itseni lisäksi on meidän salin lankkupenkkimies. Kyseisen herran marssiessa salille jokainen tietää kaivaa salin nurkasta kakkosnelosen pätkän valmiiksi. Sitten kun kutsu käy ei vaihtoehtoja ole.
En tiedä muiden kuntien saleista, mutta Viitasaarella sali on lähes täydellinen aikakone 90- luvulle. Kun ovesta astuu sisään, ensimmäisenä näkee ajan kuluttamat laitteet ja kiekot. Täytyy kuitenkin muistaa, että todellinen kauneus on sisällä, koska vanhat laitteet toimivat kuin junan vessa. Kiekotkin ovat jo valmiiksi sen näköisiä, että niitä ei tarvitse sääliä yhtään. Voi siis aivan huoletta treenata miettimättä, että hajoavatko laitteet. Voisi sanoa, että laitteet ja kiekot on juuri sisäänajettu ja ovat nyt parhaassa käyttöiässä.
Pienellä salilla treenaamista ei voita mikään. Halpa hinta ja toimivat laitteet sekä tutut salillakävijät luovat kokonaisuuden jota ei voita mikään. Saa aivan rauhassa treenata hyvässä seurassa. Ja tänään muutenei tule uutta treenipäivyriä, mutta matkan jälkeen on tulossa lomakooste ja treenipäivyri samalla. Mutta nyt kohti Espanjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti