Sivut

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Saliparodiaa: voimanosto

Hei taas! Tällä kertaa aiheena mullekkin rakas laji, joka on kasvattanut suosiotaan hurjasti lähiaikoina. Pientä pohdintaa siis voimanostosta. Vielä puhutaan aikalailla marginaalilajista, mutta lajin arvoa ja haastavuutta se ei laske. Amerikassa laji on suuremmassa suosiossa, mutta maakin on suurempi. Suomessa sitäpaitsi ei harrasteta kuin jääkiekkoa ja hiihtoa. Voimanosto koostuu kaikille tutuista lajeista, jotka ovat kyykky, pena ja mave. Lajeissa kilpaillaan niin varusteilla kuin klassisesti ns. raakana.

Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa sanonut, voimanosto on vain jumalille ja titaaneille. Heikko kuolevainen ei tässä lajissa pärjää. Siksi voimonostoa ei edes pidetä urheiluna eikä sitä oteta olympialaisiin. Ulkoapäin voi näyttää siltä, että 90% ajasta kuluu istumiseen ja treenikavereille vittuiluun näiden heikkoudesta. Todellisuudessa laji on niin rankka, että levättävä on jopa treenin aikana. Suoranaisen vittuilun muille voi pistää älyttömistä painoista johtuvien henkisten paineiden piikkin. Mutta miksi voimanosto on niin yli-inhimillinen laji?

Sanotaan, että voimanostajat treenaavat ollakseen parempia treenaamisessa. Kun treenaamisessa tullaan jatkuvasti paremmaksi, ei kehitys voi periaatteessa pysähtyä koskaan. Voimanostaja on siis ainoa urheilija, joka voi saavuttaa rajattomat voimat, koska kaikissa muissa lajiessa treenataan vain urheilusuoritusta varten. Rajattomat voimat kuitenkin vaativat veronsa. Pohjaton ruokahalu on varmasti jokaisen voimanostajan ongelma ja se voi joskus johtaa ongelmiin terveyden kanssa. Vyötärölihavuus ja ylimääräiset leuat ovat ensimmäisiä merkkejä liiasta voimasta, koska voima tuppaa varastoitumaan näille alueille. Pahimmassa tapauksessa voima ei enää kykene varastoitumaan leukoihin vaan se siirtyy verenkiertoon aiheuttaen mm. sepelvaltimotautia.

Voimanosto on ollut keskuudessamme aina sillä jo kivikaudella nosteltiin kivisiä puntteja. Tuolloin miehet eivät olleet pehmeää rautaa vaan kivikovaa rautamalmia. Jotkut väittävät, että muiden lajien urheilijat esim. yleisurheilijat ovat keksineet voimanoston jo kauan ennen voimanostokisoja tullakseen paremmaksi omassa lajissaan. En kuitenkaan näe tästä mitään todisteita. Esimerkiksi Tero Pitkämäen 170kg "penkki" on yhtä kaukana penkkipunnertamisesta ja voimanostosta kuin Teron perse penkistä. Kyllä voimanosto on yhtä vanha laji kuin ihminenkin eikä sitä kukaan ole yhtäkkiä keksinyt. Voimanostohan kuitenkin mittaa ihmisen perusliikkeistä saatavaa voimaa.

Varusteet voimanostoon tulivat viime vuosisadalla ja silloin siinä aloitettiin kilpailemaankin. Varusteiden ainoa käyttötarkoitus oli ja on yhä saada aikaan jumalallisia voimia korostava vaikutus. Painot kasvavat varusteilla niin käsittämättömiksi, että maallikolla ei riitä älykkyys laskemaan niin pitkälle kiloina.  Tavallinen kuolevainen ei edes ymmärrä, että herrat jotka kyykkäävät 500 kiloa, käyttävät mitään tukevia varusteita. Siksi laji onkin niin maaginen tai kaikkia epäillään liian paksun kaurapuuron syömisestä.

Toivottavasti edes hieman avasin lajin saloja ja autoin ymmärtämään voimanostoa paremmin. Voimanosto ei ole pelkästään sitä harrastavien ihmisten laji, vaan sitä tekevät kaikki lähes joka päivä tahtomattaankin. Jokainen osaa istua pöntölle tai noukkia sen tipahtaneen paahtoleivän lattialta. Miksei hommasta siis voisi tehdä mielenkiintoisempaa lisäämällä pari sataa kiloa painoa niskaan. Ei tarviis paskallakaa istua ihan nii pitkää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti