Sivut

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ylioppilasparodiaa

Niin vaan se lakki painu päähän tällekkin kouluun ylikypsyneelle. Kolmen vuoden kärsimys, jota lukioksi sanotaan, loppui ja jätti jälkensä varmasti kaikkiin meistä sekä opetti paljon mm. vastuusta ja etenkin sen välttämisestä. Yleissivistyksestä on turha puhua enää, koska kaikki koulun penkillä opittu oksennettiin kirjoituksissa pihalle tai viimeistään ylioppilasjuhlissa nurmikolle. Tulevaisuudessa on kuitenkin suunta vain ylöspäin.

Lukio opetti minulle paljon hyviä elämäntaitoja, joita todennäköisesti tulen hyödyntämään tulevaisuudessakin. Kuten sanoin, vastuun välttäminen on kenties tärkein koulussa opittu asia. Se opitaan jo ala-asteella, mutta lukiossa taito hiotaan huippuunsa. Sinänsä vastuunvälttäminen ei ole vaikeea, mutta ylioppilaaksi pääsy vaatii myös töiden saattamista loppuun asti. Näiden kahden asian yhdistäminen on kuin yhdistäisi juoksun ja voimanoston.

Toinen tärkeä asia on vapaa-ajan ja työn yhdistäminen järkevästi. Viimeisen illan taktiikka on hyvin yleinen keino saada aikaa levolle sekä harrastuksille. Toiseksi yleisin keino on palauttaa kaikki työt pari viikkoa myöhässä toivoen, että opettaja ei huomaa. Vapaa-aikaa on mahdollista saada myös keskellä päivää. Autokoulu on oivallinen keino saada taukoa koulunkäynnistä. Legendan mukaan eräs minun luokallani kävi autokoulua 3 vuotta joka päivä.

Työntekoon kuuluu myös työmoraali, joka lukiossa opiskelevilla on tunnetusti huipussaan. Projektien ja ryhmätöiden teossa työmoraali pääsee kovimpaan testiin ja lähes kaikki ylioppilaat ovat niiden takia joutuneet uhraamaan kaiken kunnioituksen ja arvostuksen itseään kohtaan. Kaikkein uskomattomin asia on kuitenkin opettajien loputon optimistisuus. Täytyy elää täysin pumpulissa, jotta voi löytää jotain hyvää sanottavaa työstä, jonka edellisen vuoden abi on paskantanut ja joku meistä tuonut opettajan pöydälle hieman eri muotoisena.

Täytyy kuitenkin olla kiitollinen kaikille kavereille ja opettajille, jotka ovat olleet mukana nämä kolme vuotta. On erittäin lohduttavaa, kun huomaa myös muiden kainalot hiessä improvisoivan ruotsiksi ulkoa opeteltavaksi tulleita läksyjä. Kiitokset myös vanhemmille, jotka rahoittivat opiskelumateriaalit. Valmiiksi täytetyt kirjat olivat siunaus äidin rahapussille, mutta etenkin minulle enkun kursseilla. Nöyränä kiitän kaikkia ja lähden rakentamaan omaa tulevaisuuttani näiden oppien varaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti