Voimanosto on nykyään suosiotaan Suomessa ja maailmalla nostava urheilulaji. Voimanostossa IPF-liiton alla myös kilpailee Suomessa noin tuhat nostajaa. Suomessa kilpaurheilun aloittaminen on helppoa ja kynnys siihen matala, mutta onko näin myös voimanostossa. Tehdäänkö voimanostossa kilpaileminen harrastajille, etenkin nuorille, riittävän helpoksi?
Oman kokemukseni mukaan voimanosto on laji, joka antaa harrastajalleen paljon, mutta myös vaatii paljon. Vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä kehittää voimiaan, minun tapauksessani vielä pienellä kehonpainolla. Laji vaatii myös mielenlujuutta ja kilpaileminen voi aiheuttaa stressiä ja suoriutumiseen liittyviä paineita. Minä kuitenkin saan juuri tästä lajista mielihyvää ja onnistumisentunteita, joten aion tehdä sen parissa töitä ja suosittelen myös muille.
Kilpaileminen voimanostossa on aivan oma kokemuksensa. Kilpailutilanne on huumaava ja sen jälkeinen olo sanoinkuvaamattoman hyvä. Kilpailuihin osallistuminen kuitenkin on tehty yllättävän vaikeaksi. Jotta voi osallistua kansallisiin kilpailuihin, täytyy nostajalla olla hyväksytyt varusteet ja sääntöjä täytyy noudattaa pilkuntarkasti. Classinen eli ns. varusteeton versio voimanostosta ei ole mielestäni nimeään ansainnut. Suomesta ostettaessa taitaa halvimmillaan päästä n. 300 eurolla varusteissa. Rahalla tietenkin saa parempia varusteita jotka luonnollisesti tuovat hieman lisäkiloja.
Eihän tuo varusteisiin menevä raha ole mitään, jos on sitä pätäkkää. Oletus tuntuu kuitenkin olevan se, että kaikilla kilpailemaan hamuavilla on rahaa ostaa kalliita varusteita parin kilpailun takia. Mitäs, jos ei tykkääkkään kilpailemisesta? Kansainväliset kisat ovatkin sitten asia erikseen. Voimanostoliitto ei tue urheilijoitaan rahallisesti millään tapaa. Seurat maksavat sen minkä pystyvät ja kunnalta voi hakea rahoitusta, mutta loput menee omasta pussista. Kuluja yhden kisan takia tulee pahimmillaan jopa tonni.
Raha ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka vaikeuttaa kilpailua. Säännöt ovat erittäin tarkat ja tuntuu, että pilkkua viilataan välillä ihan urakalla. Säännöt määrittelevät, jopa trikoon alla käytettävien alushousujen mallin... Myös sukkien tulee olla tietyn pituiset. Tuomarointikaan ei ole aina täysin onnistunutta. Eräissä kisoissakin annettiin "press"-komento tangon kelluessa rinnalla, mutta toisella sama tuomari pidätti tankoa rinnalla tangon olleessa kuitenkin liikkumattomana. Itsekin olen 8 sekuntia odottanut "start"-komentoa kyykyssä, vaikka olin jo aloitusasennossa liikkumatta. Mikä tähän on syynä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti